Kurkistus Utopiaan

 

Artikkelin nykyarvio: Jo tässä varhaisessa vaiheessa vuonna 2006, kirjoittaessani tätä Viherympäristö-lehdessä julkaistua kolumnia, yritin ymmärtää tasapainon sopivan riskin ja standardinmukaisuuden välillä. Pitkä on tie takana, jotta nyt ollaan tilanteessa, missä voidaan käyttää jotakuinkin viimeisteltyjä riskinarviointityökaluja.

Kurkistus Utopiaan

Vuonna 1516 Thomas More julkaisi kirjan nimeltä Utopia. Kirjassa Utopia on kaukainen maa, jonka merenkävijä sattuu löytämään, ja josta hän ystävälleen kertoo. Utopia on täydellinen yhteiskunta, jossa kompromisseja ei tarvita, koska optimaalinen ratkaisu kaikkeen on löydetty.

Tämän klassikkoteoksen innoittamana alkoi kansalainen pohtia millainen olisi leikkikenttä Utopiassa. Täydellinenhän se olisi, totta kai! Edes liukumäen pinta ei kuumentuisi auringon paisteesta, eikä kieli tarttuisi pakkasen kylmettämään pintaan. Ilkivaltaa ei Utopiassa olisi, ja vaikka olisikin, ei tuotteita saisi rikottua vaarallisiksi, ja pinnat puhdistuisivat töherryksistä seuraavan raikkaan sateen tullen.

Kevyistä rakenteista huolimatta tuotteet kestäisivät huojumatta suuriakin käyttäjiä. Mikäli ihme tapahtuisi ja jokin osa hajoaisi tai kuluisi liikaa, voitaisiin varaosa vaihtaa ilman työkaluja. Utopiassa leikkikenttävälineet olisivat äärimmäisen turvallisia. Niistä ei voisi tippua, eikä niiden pehmeään pintaan voisi kolauttaa itseään kipeästi, eikä niissä olisi aukkoja, joihin alati kasvavan lapsen polvi voisi juuttua kiinni. Utopiassa on kaikki tasapainossa.

Voidaanko täydellinen turvallisuus saavuttaa?

Mutta eipä ole kansalaisen todellisuus kuten arki Utopiassa. Onko realistista – tai edes mahdollista – rakentaa tuotetta jossa vahinkoja ei satu?

Ympäristörakentamisen messuilla on voinut törmätä tuotteeseen, jossa nuoret kansalaiset väsymättömän näköisesti hyppivät turvalaatalta toiselle katse tiukasti monitoriin lukittuna. Näytöllä etenevää peliä ohjataan liikkumalla laatalta toiselle. Tämä on periaatteessa äärimmäisen turvallinen tuote; putoamiseen ei ole mahdollisuutta, eikä turvalaattaa kovempia kohteita ole.

Kyseisen tuotteen suunnittelun aikana sitä testattiin kouluympäristössä. Eräässä asiakaspalautteessa huomioitiin, että yksi käyttäjä oli kompastuessaan saanut polvinahkaan naarmuja. Tämä osoittaa, ettei absoluuttista turvallisuutta voida saavuttaa, vaikka tuote olisi pelkkiä turvalaattoja. Aina voi sattua vahinko. Äärimmäinen turvallisuuden tavoittelu saa aikaa tylsiä välineitä, joissa kukaan ei tahdo leikkiä.

Turvallisuus vs. riskinotto

Leikkivälinestandardit ovat muuttumassa. Yksi oleellisimmista uudistuksista on Standardin EN1176-1 uusi johdanto, jossa huomioidaan eri-ikäisten lasten vaihteleva kyky hallita riskinottoaan. Toisten lasten juostessa koskenrantakivikossa Ylitorniolla, toiset juoksettavat roolipelihahmoaan mukavasti kotisohvalta pitkin Kalimdorin mantuja World of Warcraftin tahtiin.

Motoriikka ja koordinaatio ovat taitoja, jotka on opeteltava. Toisen “läheltä piti” -tilanne on toisen onnettomuus. Tämän vuoksi leikkikenttävälineet tulee suunnitella siten, että olipa käyttäjä motorisesti miten kehittynyt tahansa, hänen on hallittava välineissä piilevät riskit. Standardi jakaa välineet kahteen osaan: helposti ja ei-helposti saavutettaviin. Luokka määritetään sen mukaan, kuinka helposti käyttäjä välineen osaan pääsee. Esimerkiksi osat, joihin pääsee portaita pitkin, ovat helposti kaikkien lasten saavutettavissa, ja niissä putoamisvaara onkin otettava erityisesti huomioon.

Riskinotto on oleellinen piirre kaikissa leikkiympäristöissä. Leikkikenttävälineet tarjoavat kontrolloidun ympäristön riskin ottamiseen, mikä tyydyttää inhimillisen tarpeen kohdata haasteita. Siinä missä aloitteleva parkkaaja pudotessaan katukiveykseen voi saada aivoverenvuodon, saa leikkivälineessä rajojaan etsivä hurjapää kuhmun päähänsä ja pariksi päiväksi kipeät niskalihakset.

Kun kansalainen nyt uusin silmin katsoo leikkikenttävälineitä, hän havaitsee, että ehkä ympäristömme onkin juuri sellainen kuin sen tulee olla. Hän näkee Utopian siinä, missä kaksivuotias kiipeää portaita, asettuu liukumäen yläpäähän ja pienen epäröinnin jälkeen liukuu äidin syliin. Utopia pilkistää myös nuorten keinusta hyppäämiskisoissa. Kansalaiselle leikki on rajojen etsimistä, niiden saavuttamista ja uusien asettamista.

Kansalainen kiittää.

Artikkeleiden hakemisto