Miten tullaan asiantuntijaksi? (21)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Jos olet lukenut tämän koko blogisarjan, olet seurannut miten eräästä puutekniikan insinööristä kehittyi alansa johtava asiantuntija.

2015 alkaen perustaja, omistaja ja toimitusjohtaja Safe to Play Oy:ssä, joka kouluttaa ja sertifioi Leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuudesta vastaavia suunnittelijoita, hallinnoijia, projektipäälliköitä sekä tarkastajia.

Ei ollut helppo päätös lähteä Lappsetilta. Vaikka työ oli vaativaa, se oli myös antoisaa. Työ oli Lappilaisittain kohtuullisesti palkattua ja siinä oli hyvät edut. Vaimo työskenteli samassa toimistokompleksissa, joten työmatkat menivät mukavasti yhdellä autolla. Ja työyhteisö oli se, jossa olin ollut ammattikorkeakoulusta valmistumisesta asti.

Mutta jokin oli muuttunut. Suunnitteilla oleva koulutus ei tuntunut innostavan muita kuin minua. Olisin tarvinnut apuja koulutusten järjestämiseen, markkinointiin ja myymiseen.

Epäröintiä lisäsi se, että tuomalla uuden koulutuksen ja sertifiointijärjestelmän, tiesin astuvani monille varpaille. Suuren leikkivälinevalmistajan ei sitä tarvitsisi pelätä, mutta yksityisyrittäjänä voisin joutua todellisiin ongelmiin.

Entä miten onnistuisi ammattitaidon ylläpitäminen? Standardisointiin osallistuminen ei ole halpaa ja Lappsetin kaltaista tuotekehitystä ei ihan läheltä löytyisi.

Mutta tiesin, että jos ei nyt, niin ei koskaan ja jossittelisin lopun elämääni. Joulukuussa 2014 kerroin esimiehelleni irtisanoutuvani Lappsetin palveluksesta. Neljä viikkoa siitä syötiin läksiäiskakku ja seuraavana päivänä perustin Safe to Play Oy:n.

Nyt, reilua vuotta myöhemmin, takana on monta stressintäyteistä päivää ja muutama uneton yö. Mutta tulevaisuus näyttää hyvältä.

  • Lappset halusi jatkaa yhteistyötä konsulttisopimuksella heti irtisanoutumiseni jälkeen.
  • Sertifiointiyhteistyö Viherympäristöliiton kanssa oli tärkeä askel järjestelmän vakiinnuttamisessa.
  • Camilla Gammals CreateIT:stä on osoittautunut loistavaksi koulutusten järjestäjäksi.
  • Miko Piitsalo tekee hyvää työtä nuoresta iästään huolimatta www-sivujen kehityksessä.
  • Robert Patterson Nutmegger PR:stä on loistava PR manageri.
  • Leikisti turvallinen -kirjan ensimmäinen painos on loppumassa ja uusi revisio on työnalla.
  • Oppikirja ja koko koulutus käännetään englanniksi, mikä mahdollistaa konseptin viemisen eripuolille Eurooppaa ja vaikka aina Kauko-Itään ja Australiaan asti.

Kiitos kun seurasit ammattiuraani. Toivottavasti se kasvatti luottamustasi siihen, että S2P koulutukset ja VYL sertifioinnit ovat osaavissa käsissä.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (20)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit seurata yhtä taivalta.

2014 alkaen vetänyt työryhmää CEN TC 136 / SC1 WG 14 joka vastaa viiden EN 1176 standardin revisioinnista (osat 2, 3, 4, 5 ja 6).

Ensimmäinen varsinaisen EN 1176 työryhmän sain vedettäväkseni 2014, kun päätettiin revisioida karusellistandardi. Vuotta myöhemmin työryhmään sulautettiin myös liukumäki-, keinu-, köysirata- ja keinumisvälinestandardit.

Tämä työryhmä on nyt vuoden 2016 alussa todenteolla aloittamassa toimintansa. Haasteita riittää.

  • Osa mukana olevista asiantuntijoista on kiinnostuneita vain osasta näitä standardeja. Toisaalta haastetta tuo myös se, että eri standardit pitää sovittaa yhteen.
  • Markkinoille tulee esimerkiksi kaiken aikaa enemmän ja enemmän välineitä, jotka sekä pyörivät, että heijaavat. Pitäisi olla selvää, minkä standardin alle erityyppiset välineet kuuluvat.
  • Keinustandardiin puolestaan liittyy aivan omanlaisensa haaste, nimittäin turva-alueen laajuus. minkään muun tuotetyypin turva-alueessa ei oteta huomioon sitä, että käyttäjät vapaaehtoisesti hyppäävät välineestä.
  • Köysiratastandardin haaste on maavaran ja nopeuden hallinta.
  • Liukumäkistandardin massiivinen haaste on hallita liukumisnopeutta jopa kymmeniä metrejä pitkissä liukumäissä. Toisaalta ei haluttaisi yliampua mitättömän matalien liukumäkien turvallisuusvaatimuksia.
  • Lisäksi kaikkia näitä välineitä koskee myös EN 1176 standardien ensimmäinen osa, jonka kehityksestä vastaa aivan oma työryhmänsä.

Standardien laadinnassa yhteistyö on kaiken A ja O. Vetäjän ei pidä sortua yrittämään pitää liian tiukasti kiinni työnalla olevien standardien teknisistä yksityiskohdista. Tärkeintä on saavuttaa konsensus. Olkoon niin klisee kuin haluaa, mutta ”There is no I in team”.

Vaikka moni työryhmä sinnittelee ilman ammattisihteeriä, niin hyvä sellainen auttaa todella paljon ja onnekseni tähänkin työryhmään saatiin sellainen Yleisestä teollisuusliitosta.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (19)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta saat kuvan siitä, millaisen reitin allekirjoittanut on kulkenut.

2014 kirjoitti kirjan Leikisti turvallinen

Kun Lappset lähti kehittämään koulutusta, päätettiin tehdä kaikki huolella. Ymmärrettiin, että koulutuksen aikana henkilö voi oppia ja muistaa hyvin rajallisen määrän knoppitietoa. Se, että koulutuksesta jää kunnon oppikirja, josta oppii hakemaan tietoa, nähtiin hyvin tärkeänä.

Päätettiin, että kuvitukseen kannattaa panostaa. Koska samoja kuvia käytettäisiin sekä kirjassa, että koulutuksessa, sain luvan tehdä kuvituksen työaikana. Samaan aikaan kun kirjoitin tekstiä kotona omalla ajallani, tein kuvia toimistossa sen minkä muilta töiltäni ehdin.

Kirjaprojekti toi jälleen yhteen ryhmän asiantuntijoita. Olisi hienoa, jos kirjaa kirjoitettaisiin kuten standardia, mutta ymmärrettävästi kulujen maksamiseen ei löydy vapaaehtoisia. Siksi päädyttiin samaan hyväksi koettuun toimintamalliin, missä minä kirjoitin ja asiantuntijajäsenet kommentoivat. Lopulta tällaisen yhteistyön tuloksena kirja, jonka projektinimi oli Leiki turvallisesti, julkaistiin nimellä Leikisti turvallinen.


Tilaa kirja

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (18)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä blogisarjassa kerron oman tarinani.

2013 – 2014 Laatinut koulutusjärjestelmän Leikki- ja Liikunta-alueiden suunnittelijoille, hallinnoijille, projektipäälliköille sekä tarkastajille.

Kun HAMK alkoi järjestää VYL koulutuksina aikaisemmin tunnettuja leikkivälineiden turvallisuuskoulutuksia, ei allekirjoittaneelle löytynyt enää tilaa kouluttajana. Lappset välinevalmistajana kuitenkin halusi seurata sitä, mitä Suomessa opetetaan leikkivälineiden turvallisuudesta. Vaikka virheellistä koulutusta tapahtui harvoin, ne harvat asiat aiheuttivat liikaa huolta.

Tuohon aikaan Lappsetin toimitusjohtaja kannusti sisäiseen yrittäjyyteen. Managereille annettiin kohtuullisen paljon valtaa kehittää uusia tuotteita. Kun siis pyysin lupaa aloittaa koulutusten kehittäminen, se hyväksyttiin.

Kun kerran homma aloitettiin puhtaalta pöydältä, huomioitiin kaikki mahdollinen: eri ammattiryhmät, sekä leikki että liikuntavälineet, riskinarviointi, aluesuunnittelu ja jopa esteettömyys. Omana kannustimenani oli saada tehdä omakustanteena oppikirja, jota käytettäisiin koulutuksissa.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (17)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea yhden tarinan.

2013 alkaen toiminut vetäjänä työryhmässä CEN TC 136 WG 1 tehtävänä laatia EN standardi parkour välineille.

Parkour standardin laatiminen on ollut standardisoimisurani suurin yksittäinen tehtävä. Miten saattaa yhteen eri puolilta Eurooppaa toisiaan tuntemattomia henkilöitä, joilla on mahdollisesti eturistiriitoja ja jotka ovat usein voimakkaita persoonallisuuksia, tavalla, joka luo hyvän ilmapiirin ja tuottaa moitteettoman, juridisesti sitovan turvastandardin?

Onnekseni sain työryhmään sekä hyvän sihteerin, Suvi Pasasen Yleisestä teollisuusliitosta, sekä loistavia parkour-asiantuntijoita kotimaasta. Mukaan tuli totta kai jäseniä muualtakin, kuten Puolasta, Saksasta, Tanskasta ja Englannista.

Opin, että työryhmän vetäjänä pitää olla äärimmäisen huolellinen siinä, mihin asioihin haluaa itse panostaa. Pitää tarkoin miettiä onko jokin yksityiskohta niin tärkeä, että sen puolesta kannattaa puhua saati väitellä taikka taistella. Jos työryhmän vetäjä menettää luottamuksen, on työ melkein sama lopettaa siihen.

Loppujen lopuksi työ eteni haasteista huolimatta sujuvasti ja valmis standardi voitiin luovuttaa EN standardisoinnin keskussihteeristölle 2015 – 16 vuodenvaihteessa.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (16)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta he voivat nähdä mitä se voi vaatia vaikka vähempikin varmasti riittää. ; )

2013 osallistui kutsuttuna asiantuntijana CEN TC 136 alaiseen tehtäväryhmään, jonka tehtävänä oli selvittää turvallisuushaasteet koskien vesiympäristöön asennettuja leikkivälineitä.

Lappsetin MyDesign-osastolla suunniteltiin myös vesirajaan tai veteen asennettavia tuotteita. Suunnittelin kerran itsekin yhden tuotteen kahden uima-altaan väliin sekä pari uima-altaaseen asennettavaa kiipeilyseinää.

Euroopan kuluttajajärjestö ANEC nosti esiin huolen joistakin matalissa vesialtaissa sattuneista onnettomuuksista. Koska EN 1176 nimenomaisesti poissulkee soveltamisalastaan vesileikkivälineet, työkohdetta ehdotettiin tekniselle komitealle 136, joka vastaa muun muassa uimahallien ja vesiliukumäkien standardisoinnista.

Kun tämä työkohde aloitettiin, minut kutsuttiin osallistumaan siihen leikkivälineiden asiantuntemuksen vuoksi. Veteen liittyviin riskeihin erikoistuneita asiantuntijoita työryhmässä oli luonnostaan, koska kyseinen työryhmä vastasi uima-altaiden turvallisuusvaatimuksista.

Loppujen lopuksi työkohteeseen osallistuminen jäi yhteen kertaan ja ymmärtääkseni työkohdetta (standardi tai tekninen raportti) ei tehty valmiiksi. Yhden kaksipäiväisen työryhmäkokouksen aikana laadittiin melkoinen selvitys siitä, millaisia riskejä vesiympäristöön asennettuihin leikkivälineisiin voisi liittyä. Vaikka riskien suuruutta ei määritetty eikä sitä, millä keinoin riskitasoa pienennettäisiin, tuli selväksi, että vesi on merkittävä riskitekijä.

Suuren vaikutuksen teki myös tuossa työryhmässä ollut poikkeuksellisen myönteinen ja kannustava ilmapiiri. Ilmapiiri on varmasti monen asian summa, mutta jos suinkin mahdollista, sellaisen haluaisin luoda omiin työryhmiinikin.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (15)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea ne monet vaiheet, jotka ovat johtaneet S2P koulutusten kehittämiseen.

2012 – 2015 vetäjänä tehtäväryhmässä CEN TC 136 / SC1 TG 3, joka laati turvallisuusvaatimukset leikkikentillä oleville hyppimisvälineille.

Muutama vuosi sitten trampoliinit kokivat renessanssin. Vaikka ilmiönä nämä hyppimisvälineet ovat vanhempia kuin leikkikentät, nyt ensimmäistä kertaa niitä alettiin asentaa julkisille leikkialueille merkittävässä määrin.

Trampoliinien suurehkot riskit tiedostettiin, mutta jotkut innovatiiviset välinevalmistajat keksivät, miten niistä voisi tehdä riittävän turvallisia julkisille leikkikentille. Jotta näitä ei kiellettäisi muiden, suuririskisempien trampoliinien mukana, päätettiin laatia EN 1176 standardiin omat vaatimukset hyppimisvälineille.

Tarkoituksella päätettiin olla käyttämättä sanaa trampoliini. Eri termi korostaisi näiden julkiseen käyttöön tarkoitettujen välineiden eroa verrattuna yksityis- ja urheilukäyttöön tarkoitettuihin trampoliineihin.

Tämän tehtäväryhmä oli ensimmäinen, jonka vetovastuu allekirjoittaneella oli. Vanhasta kokemuksesta tiesin, että vetäjän tulee olla objektiivinen ja kannustaa jokaista jäsentä antamaan oma panoksensa työhön. Joskus harvoin pitää koettaa hillitä liian kuuluvaa roolia ottavia jäseniä, mutta useimmin pitää vain koettaa kannustaa hiljaisempia.

Suuri osa työstä tehtiin sähköpostilla. Loppujen lopuksi tarvittiin vain yksi tehtäväryhmäkokous ennen kuin tuotos luovutettiin SC1:lle; tekniselle komitealle, joka vastaa koko EN 1176:n kehityksestä. Näin oli otettu iso askel standardisointiuralla kun ensimmäinen itsevetämäni työryhmä sai työnsä valmiiksi ripeällä aikataululla ja laadukkaalla lopputuloksella.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (14)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit seurata allekirjoittaneen matkaa perusinsinööristä tähän päivään.

2012 alkaen jäsenenä työryhmässä CEN TC 136 / SC1 WG 17, tehtävänä laatia tekninen raportti leikkialueiden turvatarkastajien pätevyydestä

Tämä työkohde aloitettiin kun havaittiin, että eri puolilla Eurooppaa on pätevyydeltään hyvin eritasoisia henkilöitä, jotka kutsuvat itseään turvallisuusasiantuntijoiksi. Eihän ole tavatonta lainkaan, että yksityinen tarkastaja pyytämättä ottaa alueen omistajalle kuuluvan vallan, ja jakelee määräyksiä siitä, mitä pitää korjata ja miten. Ongelma kärjistyy jos tarkastajalla on valtavirrasta poikkeava tapa tulkita asioita.

Työryhmän kunnianhimoisena tavoitteena oli (ja on edelleen) laatia tekninen raportti, joka määrittää sen, miten mitataan tarkastajan pätevyys, millainen pitäisi olla tarkastusraportti, millaista riskinarviointia pitäisi käyttää ja ylipäätään miten tarkastajan tulisi toimia tarkastustilanteessa ja yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

Tässä työryhmässä ensimmäistä kertaa ymmärsin, että tarkastajan pitää osata paljon muutakin kuin vain se, mitä soveltuvassa standardissa sanotaan. Standardit, riskinarviointi, tekninen tuotanto, vastuukysymykset ja lainsäädäntö ovat kaikki tärkeitä osa-alueita. Siinä missä silmämääräisiä ja toiminnollisia tarkastuksia tekevällä ei ole suuriakaan pätevyysvaatimuksia, vuosi- ja käyttöönottotarkastuksia tekevälle ne ovat varsin vaativat.

Osallistuminen tämän työryhmän toimintaan sen epävirallisena sihteerinä raivasi tietä oman koulutuksen kehittämiselle.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (13)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea miten minusta tuli yksi leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden tunnetuimmista asiantuntijoista Euroopassa.

2012 kirjoitti turvallisuusohjeen PLAN hyväntekeväisyysjärjestön Itä-Afrikassa toimiville varhaiskasvatuskeskuksille.

Tällaisia projekteja voisi olla enemmän: tuttu aihealue, mutta täysin uusi näkökulma. Kylkiäisenä tuli ehkä paras työetuus tähänastisella urallani.

Projekti alkoi siitä kun toimitusjohtaja kertoi Lappsetin aloittaneen yhteistyön Plan Internationalin kanssa. Yksi osa tuota työtä voisi olla leikkialueiden turvallisuusoppaan kirjoittaminen Planin Itä-Afrikassa oleville varhaiskasvatuskeskuksille.

Alkupalaverin jälkeen laadin ohjeen niin pitkälle kuin oman työpöydän äärestä saatoin. Sitten lähdin mukaan avustustyöntekijöiden kanssa Ugandaan. Maaseudun punaisenruskeita teitä ajettiin maasturilla kunnes tie muuttui poluksi joka kiersi pieniä maatiloja banaanipuineen. Lopulta tultiin varhaiskasvatuskeskuksen pihaan, jossa ehkä reilu kolmenkymmentä köyhän maaseudun lasta opetteli esikoulutaitoja ennen kuin lähtisivät kaupunkiin varsinaiseen kouluun.

Pihalla oli pyöreästä puusta ja loppuun kuluneista autorenkaista rakennettuja, varsin mukavan näköisiä leikkivälineitä. Silloin ehkä ensimmäisen kerran oivalsin kuinka suuren rajoitteen materiaalien puute voi asettaa.

Kun puhuttiin mitoista, alkoi keskustelu siitä, että jollakulla kyläläisellä taitaa olla mitta. Kun puhuttiin nauloista, laskettiin kuinka monta tarvittaisiin. Kun puhuttiin karusellin rakentamisesta esimerkiksi rikkoutuneesta auton akselista rakentamalla, sain osakseni naurut. Sellainen aarre vietäisiin metallinkeräykseen!

Vaikka tilanne länsimaissa ei ikinä ole näin tiukka, on resurssit täälläkin rajoittava tekijä. Jos kunnan huoltobudjetti on 10 000€, niin sinä vuonna ei tehdä 20 000€ huoltoja. Ja jos kunnassa on yhden henkilön vastuulla 40 leikkialuetta monen muun asian ohessa, ei häneltä riitä aikaa ihan mihin tahansa leikki- tai liikunta-alueen turvallisuuden parantamishankkeeseen. Tai välinevalmistajan tuotekehityksessä voi olla jonossa 200 tuoteparannusta. Näiden tekeminen vie oman aikansa vaikka kehitysinsinöörejä olisi useampikin.

Artikkeleiden hakemisto

Miten tullaan asiantuntijaksi? (12)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit oppia jotain miten siinä onnistuu.

2012 kutsuttiin ulkopuolisena asiantuntijana Englantiin laatimaan teknistä määritelmää julkiseen käyttöön tarkoitetuille lihaskuntolaitteille, PAS 888.

Kun kontaktit Britanniaan oli saatu aikaan, oli mahdollisuus pienelle, mutta mielenkiintoiselle projektille. Englannissa on standardien rinnalla toinen ikään kuin standardi, PAS, Publicly Available Specification. Ennen kuin EN 16630 standardia oli tehty, aloitettiin laatia PAS 888:aa, teknistä spesifikaatiota ulkokuntolaitteille.

Lappsettia pyydettiin osallistumaan sen laatimiseen ja Lappsetilta työhön määrättiin kukapa muu kuin allekirjoittanut. Jälleen tulivat Lontoon musikaalit tutuiksi. Farewell Leicester square ja TKTS booth.

Tämä tekninen spesifikaatio oli hyvin vahvasti erään laitevalmistajan välineiden mukainen. Oli lähes häiritsevää miten turvallisuusvaatimukset kuvattiin nimenomaisten tuotteiden kautta. Osa vaatimuksista oli erinomaisia, osalla ei tuntunut olevan turvallisuuden kanssa paljoakaan tekemistä.

Uusi piirre tässä teknisessä spesifikaatiossa oli sellaisen ryhmän kuin ei-käyttäjä, huomioiminen. Eli ajatuksena oli varmistaa myös sellaisten turvallisuus, jotka ovat alueella, mutta eivät varsinaisesti käytä välineitä.

Toinen uusi piirre tässä työssä oli se, että riskit jaettiin niihin, jotka voivat johtaa pysyvään vammaan ja niihin, jotka paranevat. Tavallaanhan näin tehdään myös riskinarvioinnissa vaikkakaan ei tällä kaksiportaisesti.

Kolmas ja suoraan sanoen ei kovinkaan mukava uusi piirre liittyi kilpailevaan standardisoimistyöhön. Samaan aikaan kun viimeisteltiin PAS 888 dokumenttia, oli aloitettu EN 16630 standardin laatiminen. Tämän standardisoinin kantavana voimana näytti allekirjoittaneen näkökulmasta olevan dokumentin saaminen nopeasti valmiiksi jotta PSA 888:n vaikutus olisi minimaalinen. Mutta tästä enemmän kun puhutaan EN 16630 standardin laatimisesta.

Artikkeleiden hakemisto