Turvahiekka ja CE merkintä

Pitääkö leikki- ja liikunta-alueiden turvahiekat ja -sorat CE merkitä?

Jukka Lepistö, ylitarkastaja TUKESista, on antanut tietoa liittyen Safe to Play -koulutuksessa esiin nousseeseen kysymykseen siitä, pitääkö leikki- ja liikunta-alueiden turvahiekat ja -sorat CE-merkitä. Vapaasti mukailtuna vastaus kuuluu:

”Rakennustuoteasetus vaatii, että maa-, vesi- ja tierakentamisessa käytettävän soran soveltuvuus osoitetaan CE merkillä, jonka saaminen edellyttää standardin EN 13242 mukaisia testejä. Leikki- ja liikunta-alueiden turvahiekka ja -sora ei kuulu tähän kategoriaan, joten CE merkintää ei vaadita. CE merkittyä hiekkaa tai soraa saa totta kai käyttää, ja tilaaja voi jopa vaatia sitä, mutta leikki- ja liikunta-alueiden turva-alustoina käytettävän hiekan tai soran laatu voidaan osoittaa muillakin tavoin.”

Helpoimmin mitattavissa oleva turvahiekan tai -soran ominaisuus on raekoko. Standardin EN 1176-1 taulukon 4 mukaan raekoon tulee olla joko 0,2 – 2 mm tai 2 – 8 mm. Tämä jaottelu on kuitenkin koettu epätarkoituksenmukaiseksi, ja siksi kyseinen taulukko päivittyy syksyllä 2017 siten, että soveltuvan soran jaokkeen tulee vain täyttää vaatimus D60 / D10 < 3.

  • Esimerkiksi sora, jonka partikkeleista 60 % on pienempiä kuin 5 mm ja 10 % on pienempiä kuin 2 mm, täyttää kyseisen laatumäärityksen, koska 5 jaettuna 2:lla on 2,5 eli alle 3. (Lisätietoa Safe to Play -kirjan luvussa 3.3.1.2).

Vaikka laatuvaatimus näin kevenee, riskinarvioinnillisesti ja käytön kannalta tärkein turvahiekan ja -soran ominaisuusvaatimus, eli pakkautumattomuus, säilyy ennallaan ja vailla testausvaatimusta. Rakeiden geometrialle on kyllä olemassa kriteerit juuri standardissa EN 13242, mutta kyseisten kriteerien oikeiden raja-arvojen määrittäminen testaamalla veisi varmasti vuosia ja geometriavaatimus toteutuessaan epäilyksettä moninkertaistaisi turvahiekkojen ja -sorien hinnat. Niinpä tulevaisuudessakin leikki- ja liikunta-alueiden turvahiekoille ja -sorille on olemassa vain ohjeelliset raekokovaatimukset.

Vaatimusten taustat

Mistä tulee se tieto, jota esitetään esimerkiksi Safe to Play -koulutuksissa?

Kuluttajaturvallisuuslaki esittää perusteet kuluttajapalveluiden turvallisuuden arvioinnille. Laki itsessään ei esitä teknisiä vaatimuksia, vaan se esittää, että yhtenä arvioinnin perusteena käytetään standardeja. Leikki- ja liikuntavälineille nämä ovat tärkein lähtökohta.

Europan komissio on julkaissut myös viranomaisten käyttöön riskinarviointimenetelmän. Tämä on linkki riskinarvioinnin ja lain välillä.

Kuluttajaviranomaisten tehtävä on valvoa, että kuluttajille tarjottavat tuotteet ja palvelut ovat riittävän turvallisia. Valvonta perustuu sekä pistokokeisiin että turvallisuudesta vastaavien toiminnan harjoittajien omavalvontajärjestelmien tarkastamiseen.

Euroopassa standardisointi on hyvin pitkälle ei-viranomaistahojen hallussa. Tämä on maailmanlaajuisesti erityistä, sillä monissa maissa valtio laatii standardit, joita valmistajien on noudatettava – eivät valmistajat itse! Standardeja myös tulkitaan eri tahoilla. Voi olla valtiollisia talkintaelimiä (viranomaiset ja järjestöt) tai kansainvälisiä tulkintaelimiä (esimerkiksi EN 1176 tulkintalautakunta).

Muun muassa nämä muodostavat sen kokonaisuuden, mikä luo perusteet leikki- ja liikuntavälineiden ja -alueiden turvallisuuden arvioinnille.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 1.2. Vaatimusten taustat.

Alueen omistajan vastuu tarkastushuomioiden käsittelyssä

Päävastuun leikki- tai liikuta-alueen muodostaman kuluttajapalvelun turvallisuudesta kantaa luonnollisesti alueen omistaja: Kunta, taloyhtiö tms. Joskus tarkastaja voi kuitenkin ahdistua tietäessään, että alueella on vakava riski eikä sen korjaamisesta ole takeita. Pitäisikö tarkastajan siis omatoimisesti ilmoittaa puutteesta sosiaalisessa mediassa tai vaikkapa s-postilla viranomaiselle?

Ei pidä.

Pian valmistuva Eurooppalainen tekninen raportti leikki- ja liikunta-alueiden tarkastajien pätevyydestä nimenomaan sanoo, että tarkastuksessa tehdyt havainnot ovat luottamuksellisia. Ainoan poikkeuksen tekevät seuraavat kaksi tilannetta:

  1. Tietojen luovuttaminen on ehdottomasti tarpeen lasten turvallisuuden varmistamiseksi.
    • Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että tietoja saa antaa suoraan esimerkiksi aluetta hoitavalle huoltoyhtiölle. Ei kuitenkaan kenellekään, joka ei hoida alueen turvallisuuden varmistamista.
  2. Viranomaiset antavat lainvoimaisen määräyksen luovuttaa tiedot.
    • Tämä vaihtoehto tulee kysymykseen jos vahinkoja on tapahtunut, asiaa tutkitaan ja esimerkiksi haluttaan varmistaa, että alueen omistajan toimittama tarkastusraportti on yhtenevä tarkastajan luovuttaman tarkastusraportin kanssa.

Valvonta kuntien terveystarkastajilta TUKESiin

1. toukokuuta 2016 leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden valvonta siirtyy kuntien terveystarkastajilta TUKESiin. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ennakoida voi seuraavat kaksi:

1) Viranomaisvalvonnan taso nousee

Kuntien terveystarkastajat ovat olleet niin haastavan tehtävän edessä, ettei se ole ollut reilua. Siinä missä yksityiset tarkastajat ja välinevalmistajien turvallisuusasiantuntijat ovat keskittyneet vain leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden kehittämiseen, ovat kuntien terveystarkastajat joutuneet hoitamaan todella laajaa tehtäväkenttää, mikä on voinut sisältää ruokakaupat, pizzeriat, laskettelukeskukset, jopa eläinlääkärin tehtävät – ja siinä sivussa leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden valvonnan.

TUKES puolestaan antaa leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden valvonnan ehkä vain kahdelle tai kolmelle henkilölle. Heidän päätoimenkuvansa tulee keskittymään tähän alueeseen, joten asiantuntemuksen tason voi odottaa nousevan sinne missä sen kuuluukin olla.

2) Kuntien turvallisuusjohtamisjärjestelmät ja omavalvonta korostuu

Siinä missä kuntien terveystarkastajat työskentelivät päivittäin kohtuullisen lähellä tarkastettavia kohteita, TUKESin tarkastajat istuvat Helsingissä ja Rovaniemellä. Sieltä ei Inariin, Ilomantsiin tai Merikarvialle ihan tuosta vain lähdetäkään.

Epäilemättä tarkastajat tekevät säännöllisesti pistotarkastusmatkoja eripuolille Suomea, mutta työn pääpaino tulee olemaan kuntien omavalvontajärjestelmien valvonnassa ja niiden rakentamisen ohjeistamisessa. Kuntien osalta tämä tarkoittaa seuraavaa:

  • Turvallisuusasiakirjassa on listattuna kaikki leikki- ja liikunta-alueet, näiden välineet sekä aluekohtaiset ympäristöriskit.
  • On tehtynä toiminnallisten tarkastusten check-lista jonka mukaiset tarkastukset / huollot tehdään säännöllisesti.
  • On vuositarkastussuunnitelma ja pätevä henkilö joka tekee tarkastukset.

Aika näyttää millaiseksi uuden viranomaisen toiminta tulee muotoutumaan. Osaltani toivotan menestystä ja työniloa niin kuntiin kuin TUKESiin.

Artikkeleiden hakemisto