Kun ensimmäisen kerran kuulin standardisoinnissa aloitteesta laatia tekninen raportti barrier free -välineistä, yhdistin tuon termin välineisiin, joissa ei ole umpikaiteita. Sittemmin selvisi, että kyseessä on vammaisille käyttäjille tarkoitetut välineet. Tästä aihealueesta käytetään myös termejä design for all (DFA), accessible for all ja universal design (UD).
(Alan terminologia tuntuu muuttuvan määräajoin. Tämän kirjoitushetkellä on korrektia sanoa ”vammainen käyttäjä” koska käyttäjällä on vamma. Pelkkä ”vammainen” tai ”rajoitteinen” olisi epäkorrekti.)
Kukaan ei halua tai tarvitse välineitä tai alueita, jotka ovat nimenomaan vammaisille käyttäjille tarkoitettu. Tarkoituksena on, että sopivilla pienillä, jopa lähes huomaamattomilla toimenpiteillä alueista ja välineistä saataisiin sellaisia, että henkilöt, joilla on jokin vamma, voivat niitä käyttää yhdessä vammattomien kanssa.
(Olisi epäkorrektia asettaa henkilön, jolla on vamma, vastakohdaksi terve. Terveen vastakohta on sairas. Vamman vastakohta on vammaton.)
Miten vammaiset käyttäjät voidaan huomioida?
- Alueella käytetään ainakin joissakin paikoissa kiinteää turva-alustaa.
- Välineissä on toimintoja myös maanrajassa.
- Korkeammalle välineeseen pääsee haastavuustasoltaan eriasteisia reittejä pitkin joista helpoimman ei todellakaan tarvitse olla pyörätuoliramppi.
- Osa välineistä soveltuu henkilöille, joilla on alhainen motorinen kykytaso. Esimerkiksi pesäkeinu on parempi kuin perinteinen keinu.
Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.14. Leikkivälineiden esteettömyys.