EN 1176 esittää, että nurmikon kriittinen putoamiskorkeus on 100 cm ja lisää, että kansallisella päätöksellä voidaan nurmikon iskunvaimennukseksi katsoa 150 cm. Toisaalta EN 16630 sanoo, että liikunta-alueilla nurmikon kriittiseksi putoamiskorkeudeksi katsotaan 150 cm.
Onko nurmikon iskunvaimennus siis 100 cm vai 150 cm? Suomessa nurmikko on usein ohut ja kova, joten kansallista korotusta 150 cm:iin ei ole tehty. Ilman testausta nurmikon kriittiseksi putoamiskorkeudeksi katsotaan siis 100 cm.
Virallisesti iskunvaimennus määritetään EN 1177 mukaisella HIC testimenetelmällä. Tämä testimenetelmä ei katso materiaalin nimeä, väriä tai ulkonäköä, vaan vain sen kykyä suojella käyttäjää päähän kohdistuvien iskujen aiheuttamilta aivovammoilta.
Vuosien kuluessa hyvin ravitun nurmikon juuristo paksunee ja muodostaa iskua vaimentavaa kunttaa. Nurmikon iskunvaimennusominaisuudet siksi vaihtelevat riippuen nurmikon paksuudesta. Paras kriittinen putoamiskorkeus, minkä allekirjoittanut on testannut, on ollut 260 cm! Toisaalta poiskuluneen nurmikon kovettunut savi ei todennäköisesti saisi kriittiseksi putoamiskorkeudeksi edes 60 cm:ä.
Missä nurmikkoa voi käyttää?
Nurmikon heikkoudet iskunvaimennuksen suhteen ovat kuluminen ja kunttakerroksen hidas muodostuminen. Mutta jos kohteessa on oleva hyvin kasvanut nurmikko eikä käyttöä ennakoida tulevan kovin paljoa, nurmikko on kelpo alustamateriaali.
Kohteita, joissa käyttöä on yleensä suhteellisen vähän, ovat esimerkiksi kerrostalojen leikkialueet.
Kohtia, joista nurmikko kuluu vaikka käyttöä olisi suhteellisen vähänkin, ovat esimerkiksi liukumäen alastulokohta, portaiden edusta ja keinun keskikohta.
Kulumiskohtiin kaivetaan noin 30 cm syvyinen, tarkkareunainen kuoppa, täytetään se karkealla soralla ja asennetaan turvalaatan pinta hieman nurmikon leikkauskorkeutta alempaan tasoon.