Blogi

Safe to Play Inspector sovelluksen julkaisu

Päivitämme tähän Safe to Play Inspector sovelluksen julkaisun tietoja:

  • Google Play kaupassa julkaisu:
    Kyllä (18.4.2022).
  • Apple storessa julkaisu:
    Kyllä (20.4.2022).

Huomioita:

  • Sovelluksen ensimmäisessä julkaisuversiossa tarkastusraportti generoidaan Management järjestelmästä osoitteessa ins.s2p.fi, jonne kirjaudutaan samoilla tunnuksilla kuin Inspector sovellukseen.
  • Myös Safe to Play Management on valmis ja käyttöönotot on aloitettu ensimmäisille asiakkaille.

Kohti vapaa-ajan alueiden keskitettyä turvallisuuden hallintaa

Useimmat meistä todennäköisesti ajattelee, että omassa tavassa hoitaa asioita on vähän, jos lainkaan, parantamisen varaa. Vaikka kukin mielellään ajattelisi ”outside the box”, todellisen luovuuden vaatima keskittyminen on ylellisyys, jota vain harvalla on.

Lisähaasteen oman toiminnan arvioimiseen tuo se, että rajoittunut ajattelu ja toiminta on yleensä helpompaa kuin kokonaisvaltainen.

Organisaatiotasolla on helppo kirjata tavoitteisiin toiminnan jatkuva parantaminen tavoitteina mm. että työntekijät voivat olla tyytyväisempiä, toiminta on laadukkaampaa ja resurssit saadaan tehoikkaimpaan käytöön.

Miten EN 1176 standardin lukemisesta alkanut turvallisuusasiantuntijan ura johti nykyiseen ajatteluun, jossa kaikki ulkovapaa-ajan alueet ovat saman järjestelmän piirissä?

Taso 1. Leikkivälineet

Valmistuin (Esa J, Safe to Play, TJ) vuonna 2002 ja menin töihin Lappsetin tuotekehitykseen.

Alussa turvallisuus oli sama kuin yksityiskohdat, jotka sovellettiin mitoituksen kautta. Pikkuhiljaa kokemus karttui ja muodostui käsitys siitä, miten suunnitellaan turvallisuusvaatimukset täyttäviä leikkivälineitä.

Jos itsetyytyväisyys koskaan oli ongelma, niin eroon siitä pääsi nopeasti, kun erään tuoteryhmän tuotteet joutuivat myyntikieltoon Tanskassa ja ymmärsin, että standardin mukainen ei ole sama kuin turvallinen.

Taso 2. Liikuntavälineet

Peliareenastandardin EN 15312 julkaisun myötä osallistumiseni standardien kirjoittamiseen laajeni liikuntavälineisiin. Oli helpotus huomata, että liikuntavälineissä pätee samat turvallisuusperiaatteet kuin leikkivälineissäkin; käyttäjät eivät ole vain lapsia ja käyttö on erilaista kuin leikkivälineiden.

Tämän myötä kehittyi ajatus, että leikki- ja liikuntavälineet ovat samaa tuoteryhmää; käyttäjät vain ovat erit. Eikä siinä ole mitään erikoista sillä onhan eri leikkivälineilläkin eri käyttäjät!

Taso 3. Leikki- ja liikunta-alueet

Usein kokonaisuus on osiensa summa. Mutta leikki- ja liikunta-alueet sisältävät kaikki alueen objektit vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ei siis voi ajatella, että väline, joka on yhdessä paikassa ”turvallinen” soveltuu mille tahansa alueelle!

Välineiden valinta, ikäryhmä, kapasiteetti, ympäristö, aluerakenteet ja niin edelleen, pitää kaikki ottaa huomioon, vaikka niille ei välttämättä ole erityisiä turvallisuusvaatimuksia. Miten se on mahdollista?

Riskinarviointi ei ole riippuvainen standardeista vaikkakin ne auttavat tunnistamaan vaarat ja esittävät vaatimuksia perustilanteisiin. Riskinarviointi on työkalu, joka todella vapauttaa luovuuden ja auttaa käyttämään maalaisjärkeä juridisesti hyväksyttävissä rajoissa.

Kun nyt kerran oli päästy ulos laatikosta, jota rajoittaa standardit, miksi jäädä leikki- ja liikunta-alueille?

Taso 4. Vapaa-ajanalueet

Kaikki vapaa-ajanalueet ovat hämmästyttävän samanlaisia. On käyttäjiä, on varsinainen toiminne ja on ympäristö. Osan riskeistä käyttäjä tunnistaa ja osaa ei välttämättä tunnista. Rakenteisiin pätee hyvin pitkälle samat turvallisuusperiaatteet ja niitä pitää huoltaa.

Kun kuoriutuu ulos laatikosta, joka rajoittaa ajattelun leikki- ja liikunta-alueisiin, avautuu maailma, jossa kaikki vapaa-ajanalueet ovat samankaltaisia. Kaikkia voi suunnitella samojen periaatteiden mukaan. Kaikkien vaarat voidaan tunnistaa ja riskit arvioida samoilla työkaluilla. Kaikkien huolto on loppujen lopuksi samanlaista.

Uusi tulevaisuus alkaa nyt

Edellä kuvattu ajattelutavan kehitys johti Safe to Play ekosysteemin kehittämiseen. Uusin Management järjestelmä mahdollistaa sen, että kuntien vapaa-ajanalueet voidaan tuoda yhden turvallisuudenhallintajärjestelmän sisään. Käytetään siis hyväksi yli 20 vuoden aikana hankittua osaamista leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden hallinnasta ja tuodaan järjestelmään mukaan kaikki vapaa-ajanalueet: Ulkoilureitit, kuntoportaat, uimarannat, nuotiopaikat ja vaikka kelkkareititkin! On aika muuttaa ajattelua. Uusi teema on: ”Vapaa-ajan alueiden keskitetty turvallisuuden hallinta.

Hallinnoinnin ABC, helppoa kun tietää mitä tekee!

Kuluttajaturvallisuuslain mukaan palvelun tarjoaja on vastuussa turvallisuudesta. Tämän velvoitteen huolehtiminen on annettava jonkun henkilön vastuuksi. Henkilö voi olla esimerkiksi kaupungin puutarhuri tai joku hänen alaisuudessaan toimiva.

Alue- ja välinerekisteri

Hallinnoijan on välttämätöntä tietää täsmällisesti mistä asioista hän on vastuussa. Keskikokoisessakin kaupungissa leikki- ja liikunta-alueita voi olla sata, joten niiden muistaminen ulkoa ei ole mahdollista.

Alue- ja välinerekisterin voi mieltää kaksitasoisena luettelona. Ensimmäisen tason muodostaa alueet ja kunkin alueen alla on toisella tasolla siellä olevat välineet ja varusteet.

Tämä rekisteri muodostaa rungon huoltosuunnitelmalle.

Huoltosuunnitelma

Teoriassa jokaiselle leikki- ja liikunta-alueelle tehdään kolmen eri tason tarkastukset sekä näihin kuuluvat rutiinihuollot standardin EN 1176-7 mukaisesti.

Käytännössä tarkastusten ja huoltojen tarve vaihtelee suuresti. Esimerkiksi talvella ei tarvita toimintatarkastuksia lainkaan ja vähän käytetyillä alueilla ei tarvita silmämääräisiä tarkastuksia.

Lisäksi huoltosuunnitelmassa pitää olla riittävä tekninen ohjeistus, jotta henkilö, joka huollon suorittaa, tekee sen oikein, vaikka hänellä ei olisi aiempaa kokemusta.

Korjaukset

Tieto korjaustarpeesta tulee yleensä tarkastajalta mutta myös kuka tahansa alueen käyttäjä voi ilmoittaa havaitsemastaan rikkoutumisesta aluekyltissä olevaan puhelinnumeroon.

Jokainen korjaustarve tulee kirjata ylös. Hallinnoija päättää mitkä niistä korjataan ja mitkä jätetään korjaamatta. Päätös korjaamatta jättämisestä on yhtä tärkeä kuin päätös korjata ja siihen liittyvä tieto siitä, että korjaus on todella suoritettu. Vastuun vuoksi on tärkeää, että peruste korjaamatta jättämiselle on selvä ja kirjallinen.

Riskinarvioinnin hinta ja palkka

Vain harva hyvä asia elämässä tulee ilman hintaa. Esimerkiksi ne, jotka ostivat 3 vuotta sitten bitcoineja, selvittivät, miten se tehdään ja käyttivät rahaa coinien ostamiseen. Hyödyt tulivat vasta myöhemmin. Jos bicoineja olisi käyty ovella tarjoamassa ilmaiseksi, useimmat olisivat ottaneet niitä vastaan.

Myöskään riskinarvioinnin käyttöönotto ei tule ilmaiseksi. Riskinarvioinnin sisältävä tarkastajakoulutus on hinnaltaan noin kaksinkertainen peruskoulutukseen verrattuna. Mutta mitkä ovat hyödyt?

1) Säästö korjauskuluissa

Perinteisessä vaatimuksenmukaisuuteen perustuvassa tarkastustoiminnassa puute korjataan, kun se ei täytä vaatimusta. Tilannetta pahentaa ”vakava riski” ajattelu, jossa tietyt puutteet ajatellaan aina niin vakaviksi, että ne on pakko korjata.

Riskinarviointiin perustuvassa tarkastuksessa puute voidaan jättää korjaamatta, mikäli siihen liittyvä riski on vähäinen. Tällaisia on noin kolmannes niistä puutteista, jotka eivät liity rakenteen rikkoutumisen.

Kuinka paljon kaupungin viher- ja tekninen osasto käyttää vuosittain leikki- ja liikuta-alueiden riskien korjaamiseen? Olipa summa mitä tahansa, jopa kolmannes siitä voitaisiin käyttää johonkin muuhun.

2) Parantunut turvallisuus

Perinteinen vaatimuksenmukaisuuteen perustuva tarkastustoiminta ei huomioi riskejä, joita ei koske jokin nimenomainen vaatimus. Riski on kuitenkin riski, olipa sitä koskeva vaatimus olemassa tai ei. Määrällisesti tällaisia puhtaasti riskinarviointiin perustuvia korjauksia on noin 5 % kaikista riskiperusteisista puutteista.

Vaikka puhtaasti riskiperusteisten puutteiden korjaaminen maksaa jotain, niiden parantama turvallisuus vähentää turvallisuudesta vastaavan henkilön työtaakkaa ja kaupungin maksamien vahingonkorvausten määrää.

3) Kansanterveyden hyödyt

Riskinarvioinnin kylkiäisenä tulee hyödyn arviointi. Vapaa-ajanalueita ei nähdä vain kuluna vaan ymmärretään niiden hyöty ihmisten hyvinvoinnille ja sitä kautta massiivisille yhteiskunnallisille hyödyille elämänlaadun, työkykyisyyden ja hyvinvoinnin kautta.

Jos vapaa-ajanalue nähdään vain pakollisena ylläpitona, niin tylsyys vähentää käyttöä, mikä puolestaan vähentää vahinkoja ja huollon tarvetta. Kaikki voittaa? Ei todellakaan! Mittarit ovat tällaisessa toiminnassa väärin asetettuja. Riskinarvioinnin käyttöönotto leikki- ja liikunta-alueiden ylläpidossa on nykypäivää. Kasvava määrä kaupunkeja ja kuntia on ottanut askeleen ja nauttivat nyt sen tuomista hyödyistä.

Tämä opittiin ensimmäisestä etäkoulutuksesta

Safe to Play koulutuksiin on voinut osallistua etänä vuoden 2020 alusta asti. Huhtikuussa 2021 pidettiin ensimmäinen täysi etäkoulutus ilman lähiosallistumismahdollisuutta. Miten meni?

Koulutukseen osallistui 32 henkilöä, joista 14 täyteen 7 päiväiseen tarkastajakoulutukseen.

Kouluttajan näkökulmasta etäkoulutus on lähikoulutusta haastavampi pitää, mutta ei lainkaan mahdoton.

  • Kouluttajan pitää aktivoida oppilaita jatkuvasti jotta näkee ovatko he ymmärtäneet asian ja voidaanko siirtyä eteenpäin vai pitäisikö vielä valaista asiaa lisää.
  • Oppilaiden pitää olla kurinalaisempia keskittymisessään jos he seuraavat koulutusta esimerkiksi kotonaan.
  • Koulutuksessa tarvitaan sopivia tehtäviä, jotta luento jakautuu laajuudeltaan mielekkäisiin aihekokonaisuuksiin.

Koulutuksen aikana ja jälkeen oppilailta saatu spontaani palaute oli kauttaaltaan rohkaisevaa. Kouluttajan esiintymistä ja ammattitaitoa kiiteltiin ja luentotehtävät arvioitiin hyviksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Yksi osa kommunikaatiota oli chatin kautta käytävä keskustelu. 7 päiväisen koulutuksen aikana chatlogiin kertyi huikeat 4348 riviä, mikä on keskimäärin yksi joka 35. sekunti! Elävä chatlogi on myös muiden opilaiden nähtävissä ja osaltaan parantaa koulutukseen osallistumiskokemusta.

Koulutukseen osallistujien kesken arvottiin Safe to Play tietosovelluksen käyttöaikaa. Voittajia ovat:

  • Matti Myllylä 30 pv
  • Miikael Tolonen 30 pv
  • Mikko Peltola 30 pv
  • Oksana Aleksandrovna 30 pv
  • Sanna Rekola 30 pv
  • Silja Leppäaho 30 pv
  • Elina Jokinen 60 pv
  • Juha-Pekka Reilin 60 pv
  • Petri Juvonen 60 pv
  • Reeta Kemppainen 60 pv
  • Sari Hotakainen 60 pv
  • Aila Taskila 90 pv
  • Tiina Tahvanainen 90 pv
  • Mikko Mörsky 120 pv
  • Petri Ruuskanen 120 pv
  • Joni Kinnunen 150 pv
  • Markus Timperi 150 pv
  • Sami Mattila 150 pv
  • Niina Perämäki 210 pv
  • Annika Pajula 240 pv
  • Anu Hiiterä 240 pv
  • Laura Lämsä 240 pv
  • Suvi Ylitalo 240 pv

Viherpäivien arvonta

Viherpäivien messuaktiviteettina arvomme 20 kpl Safe to Play kirjan 2017 versiota jota käytetään myös tarkastajakoulutuksen oppikirjana. Lisäksi jaamme ohi arvonnan 10 kpl samoja kirjoja niille, jotka tarvitsevat kirjan.

Arvontaan osallistumisaika päättyy 11.2.2021 kello 18:00. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Kolme syytä siirtyä riskinarviointiperusteiseen turvallisuuden hallintaan

Kun liki 10 vuotta sitten luotiin perusta nykyiselle riskinarviointiperstaeiselle leikki- ja liikuntaapaikkojen tarkastajakoulutukselle, Suomessa riskinarviointi tunnettiin huonosti. Vallalla oli vahvana ajatus siitä, että “kun kaikki on standardin mukaista, niin muuta ei tarvita” – eikä saakaan olla.

Sittemmin tämä ajatus on osoittautunut vääräksi. Perusteita riskinarviointiin perustuvan turvallisuuden hallinnoinnin paremmuudesta on runsaasti. Tässä kolme, joiden pitäisi kiinnostaa erityisesti kuntia, jotka suunnitteluttavat ja ylläpitävät leikki- ja liikunta-alueita.

1) Riskinarviointi lisää alueiden käyttöä

Ihminen etsii uutta ja erilaista. Erityisesti lapsia viehättää asiat, joita he eivät ole vielä kokeneet. Ikävä kyllä 90-luvulta vallalla ollut standardien mukainen vapaa-ajanalueiden suunnittelu on vähentänyt alueiden yksilöllisyyttä.

Riskinarviointiin perustuva alue- ja välinesuunnittelu mahdollistaa ratkaisut, joita standardi ei välttämättä sallisi. Tämä on mahdollista koska riskinarviointi arvioi käyttötilannetta kokonaisuutena eikä detaljeina kuten standardit. Joiltain osin standardin vastaisen ratkaisun riittävä turvallisuus voidaan siis saavuttaa esimerkiksi kompensoimalla turvallisuus rakenteella, jota standardi ei tunnistaisi.

2) Riskinarviointi parantaa turvallisuutta

Maalaisjärki on joiltain osin ihan toimiva työkalu vaarojen tunnistamiseen. Turvallisuusasiantuntijoiksi esittäytyvä standardiasiantuntija saattaa kuitenkin vakuuttaa, että väline on riittävän turvallinen vaikka siinä olisi sattunut useita läheltä-piti tilanteita ja jopa vahinkoja. Missä vika?

Niin viekoitteleva kuin ajatus täydellisestä turvastandardista onkin, sellaista ei ole. On täysin mahdollista suunnitella välineitä ja alueita, jotka täyttävät kaikki vaatimukset, mutta jotka ovat silti ilmeisen vaarallisia.

Kuinka paljon inhimillistä kärsimystä aiheutuu siitä, että yksi pieni lapsi saa aivovamman? Kuinka paljon verotuloja menetetään, kun teini-ikäinen halvaantuu? Riittävä turvallisuus ei todellakaan ole vain hallinnoijan juridinen selkäsuoja!

3) Riskinarviointi säästää kunnan rahaa

Kiiltokuvamaailmassa kaikki puutteet korjataan sitä mukaa kun niitä ilmenee. Todellisuudessa kaikilla on budjetit ja koko ajan kuluja enemmän kuin varoja.

Riskinarviointi mahdollistaa sellaisten standardinvastaisuuksien korjaamatta jättämisen, joiden riskitaso on hyväksyttävä. Mitä tämä tarkoittaa?

Termi ”turvallinen” on määritelmän mukaan tila, jossa havaitut riskit ovat hyväksyttävän suuruisia. Jokin standardinvastaisuus voi olla tosiasia, mutta sen merkitys turvallisuuteen vähäinen. Standardinvastaisuus voi olla merkitykseltään niin vähäinen, että sitä ei tarvitse korjata.

Vaaditaan kuitenkin, että henkilö, jolla on pätevyys ja juridinen lupa tehdä riskinarviointia, arvioi puutteet ja kirjaa että riski on hyväksyttävän suuruinen.

Liity edelläkävijöihin valtavirtaan Safe to Play koulutuksissa. Ehkä koko maailman paras tarkastajakoulutus!

Koulutukset | Koulutuskalenteri | Kauppa

Ovatko standardit tiensä päässä?

Leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuus on viimeiset 20 vuotta määritetty standardeilla: standardin mukainen on turvallinen ja standardin vastainen ei.

Ikävä kyllä tämä ajattelu on kaukana hyvästä sillä

  • standardit eivät kata kaikkea.
  • vaatimusten mukainen voi olla vaarallinen.
  • jonkin vaatimuksen täyttämätön voi olla turvallinen.

Miksi näin?

Standardin merkitys

Standardien yksi perustavoite on tuotevarianttien minimoiminen. Monesti tämä on hyvä asia; esimerkiksi on hyvä, että kaikissa puhelimissa on samalainen laturiliitin ja laskettelusuksissa on yhdenmukaistetut siteet.

Leikki- ja liikunta-alueiden tulisi kuitenkin stimuloida liikkumaan ja tätä tukisi maksimaalinen määrä tuotevariantteja. Vaikka välinevalmistajat tekevät parhaansa tuotevarianttien lisäämiseksi, standardit rajoittavat merkittävästi luovuutta.

Turvastandardin ja luovuuden ristiriita

Leikki- ja liikunta-alueiden poikkeuksellisuuden verrattuna kaikkiin muihin ympäristöihin, palveluihin ja tuotteisiin voi huomata vertaamalla niitä työpaikkoihin, liikenteeseen ja koneisiin. Otetaan esimerkki koneista.

On hyvä, että koneissa turvalaitteet näyttävät samanlaisilta. Esimerkiksi, käyttäjä tunnistaa helposti katkaisusirkkelin teräsuojan ja liipaisimen lukituksen. Vaikuttaa siltä, että turvallisuusvaatimukset eivät juurikaan estä kehittämästä parempia koneita.

Leikki- ja liikuntavälineissä sen sijaan olisi hyvä voida ratkaista turvallisuuskysymykset luovilla tavoilla. Esimerkiksi putoamiselta suojaamiseen on tietyt keinot: umpikaiteet, kaideputket ja käsiotteet. Näiden käyttö on tarkasti määritetty. Useissa tilanteissa vaatimukset ovat sopivia, mutta eivät aina:

  • Umpikaiteen vaatimukset ovat tarpeettoman tiukkoja esimerkiksi silloin, kun ne kieltävät kiipeiltävyyden. Puutteita metsästävä tarkastaja voi halutessaan tulkita kielletyiksi lähes kaikenlaiset aukot ja pinnanmuodot.
  • Toisaalta putoamiselta suojaamisen vaatimukset eivät koske lainkaan kiipeilyvälineitä tai pieniä tasoja. Kun standardi ei myöskään tunnista jäisiä talviolosuhteita, olisi helppoa tehdä vaatimukset täyttävä mutta vaarallinen kiipeilyväline.

Riskinarvioinnin merkitys

Tällä hetkellä riskinarvioinnin merkitys korostuu standardisoinnissa.

  • Leikkivälinestandardin EN 1176 pari vuotta sitten päivitetyssä versiossa on yli 20 kertaa sana riski ja 4 kertaa nimenomainen viittaus riskinarvioinnin tekoon.
  • Liikuntavälineiden yleiset turvallisuusvaatimukset sisältävän standardin EN 913 seuraavaan versioon ollaan kirjoittamassa kokonaista liitettä riskinarvioinnista.
  • Käynnissä on maailmanlaajuinen ISO työryhmä, joka kirjoittaa standardia hyödyn ja riskin arvioinnista vapaa-ajanalueilla.
  • Vuonna 2017 julkaistu yleiseurooppalainen tarkastajienpätevyysmääritys TR 17207 asettaa riskinarviointitaidon yhdeksi tarkastajien pätevyysvaatimukseksi ja nyt tätä raporttia ollaan päivittämässä maailmanlaajuiseksi ISO tekniseksi spesifikaatioksi.

Tämä suuntaus ei ole poliittinen päätös, vaan asiantuntijoiden tahtotila. Ne ihmiset, jotka hoitavat leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuutta päätyönään, ovat ymmärtäneet, että riskinarviointi on ratkaisu jotakuinkin kaikkiin ongelmiin mitä alalla kohdataan:

  • Turvallisten välineiden väittäminen vaarallisiksi.
  • Vaarallisten välineiden väittäminen turvallisiksi.
  • Sekä välinevalmistajien että aluesuunnittelijoiden itseään toistavat ratkaisut.
  • Siviilikanteet nimellisten puutteiden perusteella (niissä maissa missä lainsäädäntö tukee tätä riiston muotoa).

Standardit eivät kuitenkaan ole kuolemassa. Päinvastoin!

  • Ennen sanottiin: ”Väline täyttää standardin EN xxx vaatimukset ja on siksi turvallinen.”
  • Yhä useammin nykyään sanotaan: ”Väline on turvallinen ja riskinarvioinnin perustana on käytetty standardia EN xxx.”

Tämä suuntaus standardien ja riskinarvioinnin yhteiseloon on vain ja ainoastaan hyvä asia!

Valtionapua osaamisen kehittämiseen?

Safe to Play Oy on leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden alalla Suomen johtava asiantuntijaorganisaatio ja koko maailmassa alan terävimmässä kärjessä. Osaamista ylläpidetään jatkuvalla ongelmanratkaisulla, tuotekehitysprojekteihin osallistumisilla sekä standardisointiin osallistumisella EN ja ISO tasolla.

Safe to Play ei halua kilpailla omien asiakkaiden kanssa. Siksi laajassa mittakaavassa emme tee tarkastuksia tai konsultoi muita kuin S2P sertifioituja.

Päätös konsultoida tehdään tapauskohtaisesti, mutta kriteereitä ovat seuraavat:

  • Asiakas kehittää jotain aidosti uutta.
  • Kyseessä on laajahko kokonaisuus.
  • Projekti on riittävän haastava.

Suhteessa takana olevaan osaamiseen, konsultointipalvelun hinta on edullinen: 175 €/1. tunti ja 95 €/ seuraavat tunnit. Matka-aikaa veloitetaan puolella hinnalla ja korkeintaan 2 tuntia / suunta.

Innovaatiosetelillä asiantuntijapalvelua

Business Finland tarjoaa yrityksille mahdollisuuden Innovaatioseteliin, jonka suuruus on 5000 € ja josta omavastuu on 1000 €. Safe to Play Oy voi olla asiantuntijapalvelun tarjoajana innovaatioprojektissa, jossa kehitetään tuotetta, palvelua tai prosessia tai hankitaan uutta tietoa tai osaamista. Projekti ei voi kuitenkaan olla henkilöstön yleinen koulutus.

Esimerkkejä:

TUOTE: Välinevalmistaja kehittää itselleen uutta tuotetta ja tarvitsee turvallisuuden erikoisosaamista sen designiin, sertifiointiin ym. piirteeseen.

PALVELU: Huoltoyritys alkaa tarjota leikki- ja liikunta-alueiden tarkastuksia ja tarvitsee siihen henkilökohtaisen perehdytyksen, joka on laajempi kuin se mikä sisältyy 7 päiväiseen tarkastajakoulutukseen.

PROSESSI: Isännöintiyritys laajentaa toimintaansa kiinteistöjen tarkastuksiin ja tarvitsee apua hallintajärjestelmän kehittämiseen.

UUSI OSAAMINEN: Pieni joukko yrityksessä tarvitsee sellaista osaamista, mikä on laajempaa kuin mitä tarjotaan Safe to Play koulutuksissa. Tällaista voisi olla esimerkiksi tarkastusten tekeminen tai riskinarviointi.

Miksi ja miten iskunvaimennus kannattaisi testata?

Leikkivälineet voivat olla putoamiskorkeudeltaan jopa kolme metriä. On selvää, että alusta ei voi olla täysin kova.

  • Mutta kuinka pehmeä alustan pitäisi olla?
  • Ja kuinka paljon iskua vaimentava alusta loppujen lopuksi suojaa?

Ensisijainen tavoite välineiden suunnittelussa on, että käyttäjät eivät putoa. Jos vahinko kuitenkin sattuu, alustan tehtävänä on estää kuolema tai pysyvä vammautuminen siten, että vamman vakavuus on ruhjeita tai korkeintaan murtumia. Julmaa tekstiä? Ehkä, mutta totta. Alustan pitää siis selvästikin olla iskua vaimentava. Mutta kuinka paljon ja miten sen riittävyys todennetaan?

HIC testi lyhyesti

Leikkialueiden alustojen iskunvaimennus testataan HIC testillä, joka pyrkii määrittämään todennäköisyyden sille, että päähän kohdistunut isku johtaa aivovammaan. Se, että pehmeämpi alusta suojaa myös muilta vammoilta on myönteinen ja haluttu asia, mutta yhtä kaikki sivutuote.

HIC testejä tehdään kuitenkin vähän. Miksi?

Tarvittavan tuloksen täsmällisyys

Standardi EN 1177 määrittää HIC testin ja testimenetelmän tieteellisellä tarkkuudella. Tämä näkyy sekä testilaitteistojen että testausten hinnoissa.

On ymmärrettävä, että uuden tuotteen (kuten turvalaatta tai keinuistuin) tyyppitestaus tehdään testilaboratoriossa ja hyvin tarkasti. Mutta tarvitaanko kenttäolosuhteissa samaa tarkkuutta?

Ei välttämättä. Mutta mitä vaihtoehtoja on? Ei mitään. Tilanne on verrattavissa siihen, että markkinoilla ei olisi rullamittoja lainkaan vaan ainoastaan työntömittoja. Jos joku viitsii mitata tontin työntömitalla, niin tulos on toki tarkka. Mutta työ on kallista ja useimmat tyytyisivät arvioimaan tontin sillä, että yksi askel on noin metrin.

Ihanneratkaisu

Ihanneratkaisu olisi, että EN 1177:n määrittämästä HIC testistä olisi raa’asti yksinkertaistettu versio. Sellainen, joka kertoo, onko alusta jotakuinkin ok, epäilyksen alainen vai huono. Sellainen, jonka käyttö on niin nopeaa, että testi voidaan tehdä jopa vuosittain.

Tämä ei poistaisi tarvetta tarkemmille mittalaitteistoille, sillä jos alusta on epäilyksen alainen, olisi tarpeen tilata täsmällisempi testi.

Siihen asti, että tällainen ihanneratkaisu on markkinoilla (jos ikinä) järkevimmältä tuntuu seuraava:

  • Uudet paikalle valetut rouhekumialustat testataan HIC testillä kuten EN 1176-1:2017 esittää.
  • Uudet iskua vaimentavat tuotteet tyyppitestataan HIC testillä kuten on aina tehtykin.
  • Tarkastajat opettelevat intuitiivisen, visuaaliseen tarkasteluun perustuvan iskunvaimennuksen arvioimisen ja tekevät sen vuosittain.