Artikkelin nykyarvio: Tuntuu sopivalta laittaa ensimmäiseksi blogiksi Viherympäristö-lehdessä 2006 julkaistu ensimmäinen kolumnini. Voisi ajatella, että siitä kaikki lähti liikkeelle.
Äiti, mistä standardit tulevat?
Arkitoimiaan suorittava kansalainen ei varmastikaan tule ajatelleeksi, miten standardoidussa yhteiskunnassa elämme. Monia toimivia tai yhteensopivia asioita tulee pitäneeksi itsestään selvinä, vaikka todellisuudessa toimivuuden taustalta löytyvät tarkasti laaditut ja huolellisesti viimeistellyt standardit. Miksi esimerkiksi A4-kokoinen paperiarkki on mitoiltaan 297×210 mm? Eikö esimerkiksi 30×20 cm olisi joka suhteessa parempi – helpompi muistaa ja kirjoittaa? Vastauksen löydämme, kun katsahdamme standardien ihmeelliseen maailmaan. Suurin paperiarkki on A0, sen pinta-ala on tasan yksi neliömetri. Jos paperi leikataan kahtia pitempien sivujen keskeltä, ovat näin muodostuneet kaksi paperia tarkalleen samanmuotoisia kuin alkuperäinen. Kun siis A0 puolitetaan, syntyy kaksi A1 kokoista paperia. Kun nämä puolitetaan, syntyy neljä A2 kokoista ja niin edelleen.
On ymmärrettävää, että tällaiset ”tekniset” asiat on standardoitu, mutta kansalaisen kävellessä leikkipuiston ohi, hän ei ehkä näe syytä siihen, miksi lähes kaikki sielläkin on standardeissa määriteltyä. Useimmat standardin vaatimukset leikkikentällä kohdistuvat turvallisuuteen. Tämä on helppo ymmärtää, koska välineiden käyttäjät eivät välttämättä koko ajan osaa huomioida ympäristöään riittävästi. Lapsen sormi voi olla syvällä sopivassa raossa liukuun lähdettäessä tai leikin tiimellyksessä ei tajuta, että putoaminen matalaltakin tasolta saattaa aiheuttaa loukkaantumisen. Vahinko sattuukin helposti, joten seurauksen tulisi olla mahdollisimman lievä. Kun standardoidaan sattumanvaraista prosessia, kuten lapsen toimintaa leikin aikana, ei voida turvautua matematiikkaan. Mistä siis löytyy absoluuttinen totuus? Kuka on kyllin pätevä sanomaan, missä vakavia vahinkoja sattuu ja missä ei? On aika esittää kysymys, jota jokainen vanhempi tietää odottaa: ”Äiti, mistä standardit tulevat?”
Työlästä ja kallista, mutta vaivan arvoista
Missä ja ketkä leikkipaikkastandardeja tekevät? EN-standardisointia hallinnoiva järjestö on ranskankielisestä sanaryhmästä nimensä saava CEN, jonka jäseniä ovat kaikki EU- ja EFTA-maiden sekä Romanian kansalliset standardisoimisjärjestöt – yhteensä 29 kpl. Suomen äänivaltainen jäsen CEN:issä on kotoinen SFS. Päätyön standardoinnissa tekevät tekniset komiteat. Leikkipaikkavälinestandardista vastaa teknisen komitean CEN/TC 136 alakomitea SC 1. Standardeja on useita ja jokaista osa-aluetta työstää 4-10 asiantuntijasta koostuva työryhmä. Näiden työryhmien tuotokset viimeistellään ja hyväksytään edellä mainitun alakomitean kokouksissa, joissa on 1-3 osallistujaa kustakin jäsenmaasta. Alakomiteoiden kokouksiin osallistujat edustavat testauslaitoksia, viranomaisia ja välinevalmistajia.
Standardointityö on hidasta, kuten mikä tahansa muukin byrokraattinen toiminta. Ensimmäisten, vuonna 1998 julkaistujen, leikkipaikkastandardien työstämiseen meni liki 10 vuotta, vaikka pohjana käytettiin jo olemassa olleita standardeja. Koko standardisarja on nyt uusittavana ensimmäistä kertaa. Se valmistunee tänä vuonna ja otettaneen käyttöön vuoden 2007 aikana. Miksi työlään ja kalliin työskentelyn lopputulosta on kuitenkin kannattanut odottaa?
Helpottaa kaikkien elämää
Vastauksen löydämme perehtymällä tuoteturvalainsäädäntöön. Lain 7§:ssä löytyvät perusteet tuotteen turvallisuusvaatimuksien arvioinnille. Sen mukaan tuotteen turvallisuutta arvioitaessa voidaan käyttää apuna yhdenmukaistettuja, virallisesti julkaistuja standardeja. Mikäli tällaista standardia ei ole, voidaan käyttää mm. virallisesti julkaisemattomia standardeja, erilaisia lainsäätäjien ohjeita ja suosituksia sekä aikojen saatossa kertynyttä käytännön kokemusta. Koska näissä epävirallisissa tietolähteissä on helposti toisistaan poikkeavia tietoja, käytännöt sallitun ja luvallisen välillä ovat hieman vaihdelleet. Ongelma korjaantuu uuden standardin myötä, sillä laki asettaa julkaistun ja virallisen standardin kaikkien muiden tietolähteiden yläpuolelle.
Uusi standardi helpottaa kaikkien elämää. Välinevalmistajat voivat paremmin ennustaa, miten eri tarkastajat suhtautuvat tuotteissa oleviin yksityiskohtiin. Viherrakentajat pystyvät luotettavammin sijoittelemaan tuotteita erilaisille alustoille ja ympäristöihin. Tarkastajat saavat käyttöönsä selvempilukuisen ja vähemmän tulkinnoille sijaa antavan ohjekirjan. Kuluttajaviranomaiset saavat uuden työkalun tietoonsa tulleiden kiistanalaisten rajatapausten selvittämiseen. Vanhemmat voivat levollisemmin mielin päästää lapsensa leikkimään välineissä, joissa oleellisimmat vaaran aiheuttajat ovat poissa. Käyttäjät selviävät rajuistakin leikeistä todennäköisemmin ilman vakavia vaurioita ja väistämättömät pienet vahingot ovat lievempiä. Taloyhtiöt ja muut leikkipaikkojen omistajat voivat olla luottavaisempia tietäessään, että lain vaatimukset täyttyvät tarjotessaan asukkaiden perheille riittävän turvalliset vapaa-ajanviettopaikat. Tämän herkistävän listan lukemisen jälkeen kansalaiset liikuttuneina kiittävät kaikkia, jotka uhraavat resurssejaan yhteiseurooppalaisen leikkipaikkastandardin luomiseksi.
Näyttää siltä, että asia kuin asia, kun sitä hetkeksi pysähtyy mietiskelemään saa uusia ulottuvuuksia. Kun kansalainen seuraavan kerran kulkee leikkipaikan ohi, hän muistaa, miten hienoa onkaan elää standardoidussa yhteiskunnassa.
Kansalainen kiittää.