Viherpäivien arvonta

Viherpäivien messuaktiviteettina arvomme 20 kpl Safe to Play kirjan 2017 versiota jota käytetään myös tarkastajakoulutuksen oppikirjana. Lisäksi jaamme ohi arvonnan 10 kpl samoja kirjoja niille, jotka tarvitsevat kirjan.

Arvontaan osallistumisaika päättyy 11.2.2021 kello 18:00. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Kolme syytä siirtyä riskinarviointiperusteiseen turvallisuuden hallintaan

Kun liki 10 vuotta sitten luotiin perusta nykyiselle riskinarviointiperstaeiselle leikki- ja liikuntaapaikkojen tarkastajakoulutukselle, Suomessa riskinarviointi tunnettiin huonosti. Vallalla oli vahvana ajatus siitä, että “kun kaikki on standardin mukaista, niin muuta ei tarvita” – eikä saakaan olla.

Sittemmin tämä ajatus on osoittautunut vääräksi. Perusteita riskinarviointiin perustuvan turvallisuuden hallinnoinnin paremmuudesta on runsaasti. Tässä kolme, joiden pitäisi kiinnostaa erityisesti kuntia, jotka suunnitteluttavat ja ylläpitävät leikki- ja liikunta-alueita.

1) Riskinarviointi lisää alueiden käyttöä

Ihminen etsii uutta ja erilaista. Erityisesti lapsia viehättää asiat, joita he eivät ole vielä kokeneet. Ikävä kyllä 90-luvulta vallalla ollut standardien mukainen vapaa-ajanalueiden suunnittelu on vähentänyt alueiden yksilöllisyyttä.

Riskinarviointiin perustuva alue- ja välinesuunnittelu mahdollistaa ratkaisut, joita standardi ei välttämättä sallisi. Tämä on mahdollista koska riskinarviointi arvioi käyttötilannetta kokonaisuutena eikä detaljeina kuten standardit. Joiltain osin standardin vastaisen ratkaisun riittävä turvallisuus voidaan siis saavuttaa esimerkiksi kompensoimalla turvallisuus rakenteella, jota standardi ei tunnistaisi.

2) Riskinarviointi parantaa turvallisuutta

Maalaisjärki on joiltain osin ihan toimiva työkalu vaarojen tunnistamiseen. Turvallisuusasiantuntijoiksi esittäytyvä standardiasiantuntija saattaa kuitenkin vakuuttaa, että väline on riittävän turvallinen vaikka siinä olisi sattunut useita läheltä-piti tilanteita ja jopa vahinkoja. Missä vika?

Niin viekoitteleva kuin ajatus täydellisestä turvastandardista onkin, sellaista ei ole. On täysin mahdollista suunnitella välineitä ja alueita, jotka täyttävät kaikki vaatimukset, mutta jotka ovat silti ilmeisen vaarallisia.

Kuinka paljon inhimillistä kärsimystä aiheutuu siitä, että yksi pieni lapsi saa aivovamman? Kuinka paljon verotuloja menetetään, kun teini-ikäinen halvaantuu? Riittävä turvallisuus ei todellakaan ole vain hallinnoijan juridinen selkäsuoja!

3) Riskinarviointi säästää kunnan rahaa

Kiiltokuvamaailmassa kaikki puutteet korjataan sitä mukaa kun niitä ilmenee. Todellisuudessa kaikilla on budjetit ja koko ajan kuluja enemmän kuin varoja.

Riskinarviointi mahdollistaa sellaisten standardinvastaisuuksien korjaamatta jättämisen, joiden riskitaso on hyväksyttävä. Mitä tämä tarkoittaa?

Termi ”turvallinen” on määritelmän mukaan tila, jossa havaitut riskit ovat hyväksyttävän suuruisia. Jokin standardinvastaisuus voi olla tosiasia, mutta sen merkitys turvallisuuteen vähäinen. Standardinvastaisuus voi olla merkitykseltään niin vähäinen, että sitä ei tarvitse korjata.

Vaaditaan kuitenkin, että henkilö, jolla on pätevyys ja juridinen lupa tehdä riskinarviointia, arvioi puutteet ja kirjaa että riski on hyväksyttävän suuruinen.

Liity edelläkävijöihin valtavirtaan Safe to Play koulutuksissa. Ehkä koko maailman paras tarkastajakoulutus!

Koulutukset | Koulutuskalenteri | Kauppa

Ovatko standardit tiensä päässä?

Leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuus on viimeiset 20 vuotta määritetty standardeilla: standardin mukainen on turvallinen ja standardin vastainen ei.

Ikävä kyllä tämä ajattelu on kaukana hyvästä sillä

  • standardit eivät kata kaikkea.
  • vaatimusten mukainen voi olla vaarallinen.
  • jonkin vaatimuksen täyttämätön voi olla turvallinen.

Miksi näin?

Standardin merkitys

Standardien yksi perustavoite on tuotevarianttien minimoiminen. Monesti tämä on hyvä asia; esimerkiksi on hyvä, että kaikissa puhelimissa on samalainen laturiliitin ja laskettelusuksissa on yhdenmukaistetut siteet.

Leikki- ja liikunta-alueiden tulisi kuitenkin stimuloida liikkumaan ja tätä tukisi maksimaalinen määrä tuotevariantteja. Vaikka välinevalmistajat tekevät parhaansa tuotevarianttien lisäämiseksi, standardit rajoittavat merkittävästi luovuutta.

Turvastandardin ja luovuuden ristiriita

Leikki- ja liikunta-alueiden poikkeuksellisuuden verrattuna kaikkiin muihin ympäristöihin, palveluihin ja tuotteisiin voi huomata vertaamalla niitä työpaikkoihin, liikenteeseen ja koneisiin. Otetaan esimerkki koneista.

On hyvä, että koneissa turvalaitteet näyttävät samanlaisilta. Esimerkiksi, käyttäjä tunnistaa helposti katkaisusirkkelin teräsuojan ja liipaisimen lukituksen. Vaikuttaa siltä, että turvallisuusvaatimukset eivät juurikaan estä kehittämästä parempia koneita.

Leikki- ja liikuntavälineissä sen sijaan olisi hyvä voida ratkaista turvallisuuskysymykset luovilla tavoilla. Esimerkiksi putoamiselta suojaamiseen on tietyt keinot: umpikaiteet, kaideputket ja käsiotteet. Näiden käyttö on tarkasti määritetty. Useissa tilanteissa vaatimukset ovat sopivia, mutta eivät aina:

  • Umpikaiteen vaatimukset ovat tarpeettoman tiukkoja esimerkiksi silloin, kun ne kieltävät kiipeiltävyyden. Puutteita metsästävä tarkastaja voi halutessaan tulkita kielletyiksi lähes kaikenlaiset aukot ja pinnanmuodot.
  • Toisaalta putoamiselta suojaamisen vaatimukset eivät koske lainkaan kiipeilyvälineitä tai pieniä tasoja. Kun standardi ei myöskään tunnista jäisiä talviolosuhteita, olisi helppoa tehdä vaatimukset täyttävä mutta vaarallinen kiipeilyväline.

Riskinarvioinnin merkitys

Tällä hetkellä riskinarvioinnin merkitys korostuu standardisoinnissa.

  • Leikkivälinestandardin EN 1176 pari vuotta sitten päivitetyssä versiossa on yli 20 kertaa sana riski ja 4 kertaa nimenomainen viittaus riskinarvioinnin tekoon.
  • Liikuntavälineiden yleiset turvallisuusvaatimukset sisältävän standardin EN 913 seuraavaan versioon ollaan kirjoittamassa kokonaista liitettä riskinarvioinnista.
  • Käynnissä on maailmanlaajuinen ISO työryhmä, joka kirjoittaa standardia hyödyn ja riskin arvioinnista vapaa-ajanalueilla.
  • Vuonna 2017 julkaistu yleiseurooppalainen tarkastajienpätevyysmääritys TR 17207 asettaa riskinarviointitaidon yhdeksi tarkastajien pätevyysvaatimukseksi ja nyt tätä raporttia ollaan päivittämässä maailmanlaajuiseksi ISO tekniseksi spesifikaatioksi.

Tämä suuntaus ei ole poliittinen päätös, vaan asiantuntijoiden tahtotila. Ne ihmiset, jotka hoitavat leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuutta päätyönään, ovat ymmärtäneet, että riskinarviointi on ratkaisu jotakuinkin kaikkiin ongelmiin mitä alalla kohdataan:

  • Turvallisten välineiden väittäminen vaarallisiksi.
  • Vaarallisten välineiden väittäminen turvallisiksi.
  • Sekä välinevalmistajien että aluesuunnittelijoiden itseään toistavat ratkaisut.
  • Siviilikanteet nimellisten puutteiden perusteella (niissä maissa missä lainsäädäntö tukee tätä riiston muotoa).

Standardit eivät kuitenkaan ole kuolemassa. Päinvastoin!

  • Ennen sanottiin: ”Väline täyttää standardin EN xxx vaatimukset ja on siksi turvallinen.”
  • Yhä useammin nykyään sanotaan: ”Väline on turvallinen ja riskinarvioinnin perustana on käytetty standardia EN xxx.”

Tämä suuntaus standardien ja riskinarvioinnin yhteiseloon on vain ja ainoastaan hyvä asia!

Valtionapua osaamisen kehittämiseen?

Safe to Play Oy on leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden alalla Suomen johtava asiantuntijaorganisaatio ja koko maailmassa alan terävimmässä kärjessä. Osaamista ylläpidetään jatkuvalla ongelmanratkaisulla, tuotekehitysprojekteihin osallistumisilla sekä standardisointiin osallistumisella EN ja ISO tasolla.

Safe to Play ei halua kilpailla omien asiakkaiden kanssa. Siksi laajassa mittakaavassa emme tee tarkastuksia tai konsultoi muita kuin S2P sertifioituja.

Päätös konsultoida tehdään tapauskohtaisesti, mutta kriteereitä ovat seuraavat:

  • Asiakas kehittää jotain aidosti uutta.
  • Kyseessä on laajahko kokonaisuus.
  • Projekti on riittävän haastava.

Suhteessa takana olevaan osaamiseen, konsultointipalvelun hinta on edullinen: 175 €/1. tunti ja 95 €/ seuraavat tunnit. Matka-aikaa veloitetaan puolella hinnalla ja korkeintaan 2 tuntia / suunta.

Innovaatiosetelillä asiantuntijapalvelua

Business Finland tarjoaa yrityksille mahdollisuuden Innovaatioseteliin, jonka suuruus on 5000 € ja josta omavastuu on 1000 €. Safe to Play Oy voi olla asiantuntijapalvelun tarjoajana innovaatioprojektissa, jossa kehitetään tuotetta, palvelua tai prosessia tai hankitaan uutta tietoa tai osaamista. Projekti ei voi kuitenkaan olla henkilöstön yleinen koulutus.

Esimerkkejä:

TUOTE: Välinevalmistaja kehittää itselleen uutta tuotetta ja tarvitsee turvallisuuden erikoisosaamista sen designiin, sertifiointiin ym. piirteeseen.

PALVELU: Huoltoyritys alkaa tarjota leikki- ja liikunta-alueiden tarkastuksia ja tarvitsee siihen henkilökohtaisen perehdytyksen, joka on laajempi kuin se mikä sisältyy 7 päiväiseen tarkastajakoulutukseen.

PROSESSI: Isännöintiyritys laajentaa toimintaansa kiinteistöjen tarkastuksiin ja tarvitsee apua hallintajärjestelmän kehittämiseen.

UUSI OSAAMINEN: Pieni joukko yrityksessä tarvitsee sellaista osaamista, mikä on laajempaa kuin mitä tarjotaan Safe to Play koulutuksissa. Tällaista voisi olla esimerkiksi tarkastusten tekeminen tai riskinarviointi.

Miksi ja miten iskunvaimennus kannattaisi testata?

Leikkivälineet voivat olla putoamiskorkeudeltaan jopa kolme metriä. On selvää, että alusta ei voi olla täysin kova.

  • Mutta kuinka pehmeä alustan pitäisi olla?
  • Ja kuinka paljon iskua vaimentava alusta loppujen lopuksi suojaa?

Ensisijainen tavoite välineiden suunnittelussa on, että käyttäjät eivät putoa. Jos vahinko kuitenkin sattuu, alustan tehtävänä on estää kuolema tai pysyvä vammautuminen siten, että vamman vakavuus on ruhjeita tai korkeintaan murtumia. Julmaa tekstiä? Ehkä, mutta totta. Alustan pitää siis selvästikin olla iskua vaimentava. Mutta kuinka paljon ja miten sen riittävyys todennetaan?

HIC testi lyhyesti

Leikkialueiden alustojen iskunvaimennus testataan HIC testillä, joka pyrkii määrittämään todennäköisyyden sille, että päähän kohdistunut isku johtaa aivovammaan. Se, että pehmeämpi alusta suojaa myös muilta vammoilta on myönteinen ja haluttu asia, mutta yhtä kaikki sivutuote.

HIC testejä tehdään kuitenkin vähän. Miksi?

Tarvittavan tuloksen täsmällisyys

Standardi EN 1177 määrittää HIC testin ja testimenetelmän tieteellisellä tarkkuudella. Tämä näkyy sekä testilaitteistojen että testausten hinnoissa.

On ymmärrettävä, että uuden tuotteen (kuten turvalaatta tai keinuistuin) tyyppitestaus tehdään testilaboratoriossa ja hyvin tarkasti. Mutta tarvitaanko kenttäolosuhteissa samaa tarkkuutta?

Ei välttämättä. Mutta mitä vaihtoehtoja on? Ei mitään. Tilanne on verrattavissa siihen, että markkinoilla ei olisi rullamittoja lainkaan vaan ainoastaan työntömittoja. Jos joku viitsii mitata tontin työntömitalla, niin tulos on toki tarkka. Mutta työ on kallista ja useimmat tyytyisivät arvioimaan tontin sillä, että yksi askel on noin metrin.

Ihanneratkaisu

Ihanneratkaisu olisi, että EN 1177:n määrittämästä HIC testistä olisi raa’asti yksinkertaistettu versio. Sellainen, joka kertoo, onko alusta jotakuinkin ok, epäilyksen alainen vai huono. Sellainen, jonka käyttö on niin nopeaa, että testi voidaan tehdä jopa vuosittain.

Tämä ei poistaisi tarvetta tarkemmille mittalaitteistoille, sillä jos alusta on epäilyksen alainen, olisi tarpeen tilata täsmällisempi testi.

Siihen asti, että tällainen ihanneratkaisu on markkinoilla (jos ikinä) järkevimmältä tuntuu seuraava:

  • Uudet paikalle valetut rouhekumialustat testataan HIC testillä kuten EN 1176-1:2017 esittää.
  • Uudet iskua vaimentavat tuotteet tyyppitestataan HIC testillä kuten on aina tehtykin.
  • Tarkastajat opettelevat intuitiivisen, visuaaliseen tarkasteluun perustuvan iskunvaimennuksen arvioimisen ja tekevät sen vuosittain.

Uusi työpaikka eri alalla, mitä teen sertifioinnille?

Kohtuullisen tavallinen tilanne: Olet käynyt koulutuksen ja hankkinut sertifioinnin. Työnantaja maksaa sertifioinnin vuosimaksun kuten on tavallista. Mutta sitten vaihdat työpaikkaa ja uusi työnantaja ei näe sertifiointiasi tarpeellisena. Mitä teet?

Osallistu kuluvan vuoden päivityskoulutukseen normaalisti. Vaikka nyt tuntuisi, että vaihdat alaa pysyvästi, osallistu päivityskoulutukseen silti. Olet jo maksanut siitä ja jos myöhemmin aktivoit sertifiointisi, sinun ei tarvitse maksaa tuosta päivityskoulutuksesta erikseen.

Tämän jäleen sinulla on 2 vaihtoehtoa:

Vaihtoehto 1

Voit maksaa sertifioinnin vuosimaksun itse. Yksinkertaisesti poista profiilistasi työnantajan tiedot, jolloin sertifioinnin vuosimaksun lasku lähetetään vuodenvaihteessa sinulle henkilökohtaisesti.

Vaihtoehto 2

Laita sertifiointi katkolle.

Ilmoita ennen joulukuun alkua, että haluat laittaa sertifiointisi “On hold” statukseen. Tällöin vuosimaksusta ei lähetetä laskua ja sertifiointisi lakkaa; et voi ladata sertifikaattia mutta käyttäjätunnuksesi säilyy ja jos sinulla on sovelluksen lukuaikaa, se toimii edelleen.

Sertifioinnin uudelleenaktivoimiseen on “armon aikaa” seuraavan vuoden päivityskoulutuksiin asti. Jos päätät maksaa sertifioinnin vuosimaksun ja ehdit osallistua seuraavan vuoden päivityskoulutuksiin, sertifioinnin aktivoiminen on helppoa.


Yritämme olla sinuun yhteydessä seuraavan vuoden lopulla. Jos sertifiointia ei tuolloin aktivoida, se muuttuu statukseen “Inactive”. Käytännössä unohdamme sinut mutta tietosi säilyy rekisterissämme. Tämä mahdollistaa sertifioinnin jatkamisen vuosienkin päästä kun vain järjestämme sinulle tarvittavan (maksullisen) pävityskoulutuksen; sertifiointihan on vakuutus siitä, että henkilön tiedot ovat ajantasalla!

Jos ei ole erityistä syytä, älä pyydä profiilisi poistamista. Jos pyydät, S2P:llä ei ole mitään keinoa palauttaa koulutushistoriaasi. Niinpä sertifioinnin uudelleenaktivoimiseen tarvittavan riittävän koulutuksen näyttötaakka on sinulla. Voit tehdä sen esimerkiksi A4 muotoisella sertifikaatilla jos latasit sen ja talletit ennen sertifiointisi laittamista “On hold” statukseen.

Neljä todellista vakavaa riskiä

Muistan kun reilut 15 vuotta sitten olin mukana lanseeraamassa ajatusta neljästä vakavasta leikkialueen riskistä yhdessä silloisen Viherympäristöliiton kouluttajan sekä Kuluttajaviraston turvallisuusinsinöörin kanssa. Vaikka jo termiin itsessään sisältyy sana ”riski”, lähtökohtana oli vain standardi EN 1176 eikä riskinarvioinnista ollut puhettakaan.

Sittemmin riskinarviointi on muodostunut merkittäväksi osaksi leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden hallintaa. Miltä näyttäisi nykypäivän versio 4 vakavasta riskistä tai VARIsta kuten niitä joskus kutsutaan?

Riski 1: Rakenteen kestävyys

Välineen kaatuminen on sitä todennäköisempää mitä vanhempi väline on. Myös välineen tolppien määrä ja sijainti suhteessa toisiinsa vaikuttavat välineen kaatumisherkkyyteen.

Rakenne voi pettää kahdesta syystä:

  1. Kiinnikkeet pettävät. Ruuvit voivat ruostua ja pultit löystyä minkä seurauksena väline tai sen osa voi romahtaa.
  2. Rakenteet lahoavat tai ruostuvat. Puu voi lahota maapinnan alapuolelta tai betonin sisästä. Kuumasinkitsemättömät metallitolpat voivat ruostua sisältäpäin.

Todennäköisyys kaatumiselle on sitä suurempi mitä vanhempi väline on. Jos väline voi romahtaa kokonaan, potentiaalinen vahinko voi olla jopa ”hengenvaarallinen”.

Riski 2: Kuluvat osat

Kaikki liikkuvat ja muotoaan muuttavat materiaalit kuluvat. Jotkut materiaalit voivat kulua yllättävänkin nopeasti. Esimerkiksi pesäkeinun rosteriketjut voivat kulua yläasteen pihalla alle vuodessa vaihtokuntoon!

Todennäköisyys kulumisesta johtuvalle romahtamiselle on sitä suurempi, mitä rajumpaa välineen käyttö on. Potentiaalinen vahinko on helpostikin ”luun murtuma” tasoa.

Riski 3: Turva-alue

Putoaminen on suurin yksittäinen vahingonaiheuttaja leikkialueilla. Vaikka päähuomio on putoamisen estämisessä, turva-alue lieventää vahingon vakavuutta. Siksi alustan laatua on huollettava.

  • Turvahiekan pinta voi kovettua mikä vaatii kovan pinnan rikkomisen ja jauhamisen. Nurmikko savettuu mikä vaatii siirtonurmen istuttamisen.
  • Turva-alueelle voi tulla esteitä: Joku asentaa penkin, roskiksen tai aidan väärään paikkaan.
  • Liukumäen eteen ja keinujen alle muodostuu vettä kerääviä kuoppia.

Riippuen välineen luonteesta, putoamisen todennäköisyys voi olla mitä vain ”lähes mahdottomasta” ”lähes varmaan”. Potentiaalinen vamma on vakavuudeltaan yleensä ”luun murtuma” tai ”pysyvä vammautuminen”.

Riski 4: Rikkinäiset komponentit

Mikä tahansa välineen osa voi rikkoutua ilkivallan, huollon puutteen tai vaikkapa työkoneen töytäisyn seurauksena. Korjaava huolto on suoritettava heti kun tieto rikkoutumisesta saadaan.

Tyypillisiä rikkoutumisesta aiheutuneita vaaroja ovat köyden katkenneet terässäikeet, rikkoutuneen levyn terävä reuna tai hajoamisen myötä paljastuneet kiinnikkeet.

Koska komponentit rikkoutuvat joskus ja yleensä yllättäen, on lähes varmaa, että jokaisella leikki- ja liikunta-alueella käyttäjät joskus altistuvat rikkoutuneille rakenteille. Vammojen vakavuus on kuitenkin yleensä vain ”ruhje” tai pahimmillaankin vain suurehko haava.

Bonus: Ympäristö

Siinä missä 2000-luvun alussa tarkasteltiin välineitä ”EN 1176 lasit” silmillä, nykyään riskinarviointi huomioi koko alueen ympäristöineen. On mahdollista, että ympäristön riskejä ei ole aluetta suunniteltaessa huomioitu kunnolla. Tai ympäristö on muuttunut. Tyypilliset ympäristön riskit liittyvät vesistöön, liikenteeseen tai jyrkänteisiin; näissä vammautuminen voi olla pysyvää. Koska leikkiminen on selvästi vähäisempää kuin varsinaisella leikkialueella, vahinkojen sattumisen todennäköisyys on merkittävästi pienempi kuin jos vastaava vaara olisi leikkialueen yhteydessä.

Uudet tuulet kesällä 2020 leikkipaikkojen tarkastukseen ja huoltoon

Leikkipaikkojen tarkastus- ja huoltostandardi EN 1176-7 on nyt joulukuussa 2019 hyväksynnässä ja standardi julkaistaan kesällä 2020. Mikä muuttuu?

Ohjeesta vaatimukseksi

Vaikka standardin nimessä lukee edelleen ”ohje”, sanamuodot ovat vaatimuksia, jotka on kirjoitettu muotoon ”tulee tehdä”, ”pitää” jne. Tähän kompromissiin päädyttiin siksi, että toimintaa koskevien vaatimuksien noudattamista ei yleensä voi jälkikäteen todentaa.

Juridisesti ajatellen nyt uudistettava standardi tulee olemaan merkittävästi sitovampi kuin aiempi versio.

Viittaukset tarkastajan pätevyysmääritykseen

Kesällä 2018 julkaistu eurooppalainen tekninen raportti TR 17207 määrittää tarkastajien pätevyyden 6 osa-aluetta. Tämä määritys jäi kohtuullisen vähäiselle huomiolle koska se ei ole standardi. Nyt tähän määritykseen kuitenkin viitataan standardissa EN 1176-7 peräti 4 kertaa; mm. kun puhutaan välineiden asentajien ja tarkastajien pätevyydestä.

Riittävään pätevyyteen vaaditaan standardien tuntemisen lisäksi osaamista riskinarvioista, aluesuunnittelusta, teknisestä tuotannosta, lapsen kehityksestä ja lainsäädännöstä.

Välineiden asennus

Mikäli asennus tehdään välinevalmistajan ohjeista poiketen, tulee muutoksen suunnittelijan olla tehtävään pätevä. Joskus pieneltä vaikuttava muutos onkin toiminnan tai turvallisuuden suhteen merkittävä. Mikäli työmaalla on pätevä valvoja, suuretkaan muutokset eivät välttämättä aiheuta viivästystä asennuksen valmistumiseen.

Päivitetty standardi mainitsee nyt yksiselitteisesti vaatimuksen käyttöönottotarkastuksen tekemisestä aina kun uusia välineitä asennetaan tai oleviin välineisiin tehdään merkittäviä muutoksia.

Tarkastustyypit ja niiden merkitys

Vuositarkastusten, toiminnallisten tarkastusten ja silmämääräisten tarkastusten rinnalle on nyt määritetty käyttöönottotarkastus. Kullekin näistä tyypeistä on määritetty tekemisen syy sekä tehtävät.

Erityisesti uutta ohjeistusta annetaan koskien sellaisia rakenteita, joita ei näe ilman rakenteiden purkamista; mm. perustukset ja ontelopalkit.

Oma kappaleensa on kirjoitettu tarkastusprotokollasta, joka ohjaa tarkastusten ja huollon aikataulua, tehtäviä toimenpiteitä sekä toimii tehdyn työn raporttina. Turva-alusta voi vaatia oman huoltonsa.

Standardi EN 1176-7 tullaan suomentamaan ja se on ostettavissa SFS:n verkkokaupasta julkaisun jälkeen. Standardin sisältö tullaan päivittämään myös Safe to Play -tietokirjastoon kuluvan talven aikana. Safe to Play -sovelluksen käyttäjille uusi tieto päivittyy sovellukseen automaattisesti.

Tietoa ja epätietoa

Viime vuosina valeuutiset ja valtiojohtajien ilmeisen paikkaansapitämättömät lausunnot ovat tehneet selväksi sen, että kaikkeen tietoon ei voi luottaa. Miten leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuudesta vastaavat voivat luottaa siihen, että Safe to Play -sovelluksen tieto on ajantasaista, täsmällistä ja paikkansapitävää?

Ajantasaista

Voisi luulla, etetä niinkin perinteisen asian kuin vapaa-ajan alueiden turvallisuuden suhteen ei suuria uudistuksia tule. Kiitos luovien väline- ja aluesuunnittelijoiden, uusia vaatimuksia tarvitaan aika ajoin. Suurimmat muutokset kuitenkin tapahtuvat riskinarvioinnin ja uuden hyöty-riskianalyysin kaltaisissa työkaluissa, jotka mahdollistavat lakien vaatiman turvallisuuden toteuttamisen ilman, että tingitään luovuudesta.

Safe to Play on mukana kirjoittamassa uusia vaatimuksia ja kehittämässä uusia riskien hallinnan työkaluja. Kun tieto on viety tietokirjastoon ja käännetty, se päivittyy automaattisesti sovellukseen sen seuraavan avaamisen yhteydessä!

Täsmällistä

Täsmällinen tieto ei jaarittele eikä käytä jargonia. Itseoppineen tietokirjailijan kehitys sitten vuonna 2008 kirjoitetun Leikkipaikka kirjan on ollut merkittävää ja nykyään omaa tekstiä voi lukea ilman suurempia myötähäpeän tunteita. ; )

Kun insinööri tietää mitä haluaa sanoa, ja sanoo sen, teksti on teknisesti täsmällistä!

Paikkansapitävää

Mikä on ‘totta’? Onko ‘totuuksia’ vain yksi? Ikävä kyllä vapaa-ajan alueiden turvallisuus ei ole pelkästään matematiikkaa vaan siihen liittyy myös pehmeitä arvoja kuten lapsen kehitys ja ympäristöestetiikka. Yksistään jo se, että riski ei ole aina pahasta ja että lapsen tulee oppia itsesuojelua, voi joskus näyttää olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä toiset pitävät “turvallisuutena”.

Siksi on tärkeää että tietoa välittää henkilö, joka ymmärtää kokonaisuuden ja antaa tasapainoisia tulkintoja. Safe to Play pitää tätä tärkeänä asiana ja myös vahvuutenaan.

Safe to Play sovellus on alan tiedonjaon tulevaisuus!

Tietoa sovelluksesta | Esittelyvideo

Vapaa-ajan alueiden riskinarvioinnin hyödyt

Riskien hallinnassa on kaksi vaihtoehtoa: 90-luvulta asti käytetty standardinmukaisuuden vaatiminen tai riskinarviointi. Mitä eroa näillä on? Ehkä helpoiten asian ymmärtää kun katsotaan kahta paikkaa, missä riskinarviointia ei tehdä.

Rakennustyömaat

Kun työtyrvallisuuteen on annettu vaatimus, siitä pidetään kiinni sanoipa “oma järki” mitä tahnasa. Esimerkiksi jos sääntönä on, että työmaalla pidetään suojalaseja ja kypärää, niin ne pitää olla kaikissa olosuhteissa ja kaiken aikaa. Vaatimus itesessään tulee riskinarvioinnin kautta, mutta tilannekohtaisella riskinarvioinnilla ei voi perustella säännöstä poikkeamista.

Jos riskinarviointi sallittaisiin, tilanteessa jossa riski on pieni, vaatimuksesta ei tarvitsisi pitää kiinni. Tämä voisi tuoda joustavuutta työskentelyyn ja säästää kuluissa. Rakennustyömailla työturvallisuussäännöistä ei kuitenkaan saa poiketa missään olosuhteessa.

Liikenne

Nopeusrajoitus on ehdoton, eikä ylinopeutta sallita milloinkaan, olipa ajo-olosuhteet tai kuskin tilanne mikä tahansa. Vaikka on olemassa käsite “tilanne nopeus” niin sitä ei liikennemerkein ilmoiteta ja sen noudattaminen jää kunkin kuskin omaan harkintaan.

Jos riskinarviointi sallittaisiin, tilanteessa jossa riski on pieni (mm. hiljainen tie, hyvä näkyvyys, tie ja hyvä auto sekä terve ja virkeä kuski) voitaisiin sallia suuremmat ajonopeudet. Toisaalta tilanteissa jossa riski on suuri vaadittaisiin hitaampaa ajonopeutta. Tämä parantaisi turvallisuutta ja lisäisi liikenteen tehokkuutta. Nopeusrajoituksen ylittämistä ei kuitenkaan sallita missään olosuhteessa eikä täyttä sallittua nopeutta ajamisesta sakoteta kunhan ei kolaroi.

Entä vapaa-ajan alueet?

Kun leikki- ja liikunta-alueilla tehdään riskinarviointia, saavutetaan kaksi hyötyä:

1) Mahdollisuus hyväksyä standardinvastaisuus silloin kun se ei aiheuta käyttäjille vaaraa. Tämä antaa vapautta suunnitteluun, joustavuutta rakentamiseen ja säästöjä huoltoon.

2) Käytettävyyden parantaminen silloin kun riski on tavallista suurempi; mm. kun käyttäjiä on paljon tai he ovat hyvin nuoria tai vahinkojen sietokyky on muuten tavallista alhaisempi (esim. päiväkodit). Tämä ymmärrettävästi vahentää vahinkoja.

Lähes kaikkien maailman maiden Suomen kuluttajaturvallisuuslakia vastaava lainsäädäntö mahdollistaa riskinarvioinnin mikä hyödyttää kaikkia. Mutta riskinarviointia saa tehdä vain jos sen osaa! Väärin tehty riskinarviointi vaarantaa käyttäjät ja saattaa riskinarvioinnin tekijän vastuuseen.

Safe to Play on Suomen ainoa ja koko maailmassa yksi harvoista kouluttajista, jonka tarkastajakoulutus sisltää sekä systemaattisen, että intuitiivisen riskinarvioinnin. Ansaittu sertifikaatti on todiste oppimisesta ja jatkuvasta pätevyydestä.