Olemme aloittaneet VIKA.FI nimellä kulkevan ilmoitusjärjestelmän kehityksen. Järjestelmä koostuu kolmesta osasta:
1) Fyysinen kyltti
Kyltti sijoitetaan kohteeseen, josta vikailmoituksia kerätään. Kyltti neuvoo kohteessa olevan ihmisen tekemään ilmoituksen havaitsemastaan viasta. Liitteenä oleva kuva havainnollistaa, millainen kyltti voisi olla. Kylttejä tullaan siis suunnittelemaan erilaisia mutta niissä kaikissa on sama sisältö:
VIKA.FI nettiosoite
Lyhyt kuvaus järjestelmästä tyyliin: ”Ilmoita vika tämän kohteen omistajalle toimimalla näin…”
Kohteen koodi, joka syötetään vika.fi sivulla, jotta ilmoitus kohdistuu oikein.
QR koodi, joka vie suoraan vikailmoituslomakkeeseen.
2) Mobiili sovellus
Sovelluksella työntekijät voivat laajemmin kirjata puutteita mutta myös kuittailla ilmoituksia korjatuiksi.
Sovelluksen määritys on vasta alussa, mutta ajtuksena on, että se tulee olemaan dramaattisesti yksinkertaistettu versio Safe to Play Inspectorista.
3) Tietokanta ja hallinnointi
Tietokanta on järjestelmän aivot ja sydän. Nettikäyttöliittymästä alueen omistaja voi hallinnoida ilmoituksia ja siirtää ne esim. Managementiin puuteilmoituksiksi. Täällä voi määrittää kuhunkin kohteeseen sen, mitä tietoa voi ilmoittaa. Esimerkiksi:
Painonappi ”Roskis on täynnä.”
Tekstikenttä vapaalle viestille.
Mahdollisuus ladata kuva liitteeksi.
Anna panoksesi suunnitteluun!
Nyt tässä varhaisessa vaiheessa pyydämme sinulta ajatusta kylttien tekniseen rakenteeseen ja ulkonäköön. Täytä alla oleva lomake niin huomioimme sen suunnittelussa! Kaikkien 26.3. mennessä palautteen antaneiden kesken arvotaan Ilkka Metsälän mestarillinen, Rovaniemelle sijoittuva esikoisdekkari “Taakka“.
Kun ensimmäiset ulkokuntolaitteet tulivat markkinoille noin 10 vuotta sitten, niiden turvallisuus perustui joko peliareena- tai leikkivälinestandardiin. Molemmat olivat yhtä huonoja, sillä niissä ei ole vaatimuksia mekanismeille.
Saksalaiset ehtivät ensimmäisenä julkaisemaan oman kansallisen standardin DIN 79000, joka pian pakotettiin EN standardiksi numero 16630. Osa tuon standardin vaatimuksista oli/on ihan hyviä, mutta yksi on typeryydessään ylitse muiden: Se kieltää kategorisesti selkäliikkeet.
Kielto perustuu yhteen tutkimukseen, joka esittää millaista painetta selkärankaan kohdistuu nostoliikkeen aikana. Tutkimus ei ota lainkaan kantaa vammautumisen todennäköisyyteen, ihmisen kykyyn arvioida omaa kuntoaan tai selkäharjoittelun hyötyihin.
Aika muutokselle
Nyt on aloitettu standardin EN 16630 päivitys, jossa on Suomesta todella vahva osallistuminen. Työryhmän vetäjänä on Safe to Playstä Esa Junttila, sihteerinä YTL:stä Suvi Pasanen ja jäseninä on kotimaisia välinevalmistajia.
Ensimmäinen ja tärkein tavoite on sallia selkäharjoitteet.
Yksi ehdotus on ulkokuntoalueiden kategoriointi, joka määrittää alueen riskitason mukaisesti mm. että käyttäjiä
tiedotetaan riskeistä.
opastetaan oikeaan tekniikkaan.
suojataan riittävällä erotuksella esim. lasten leikkialueisiin.
Tällasiessa kategorioinnissa olisi mm. se etu, että välinevalmistajat voivat vapaammin tehdä sellaisia ulkokuntolaitteita, joissa voi oikeasti treenata!
Samalla suurempi vastuu kohdistuu alueiden suunnittelijoihin. Alueen suunnittelijahan suunnittelee kokonaisuuden, joka Suomen lainsäädännön mukaan on palvelu, jonka kokonaisturvallisuudesta vastaa alueen omistaja.
Samalla tavalla kuin jo nyt päiväkodin pihan suunnittelija ei sijoittaisi sinne verttiramppia tai bouldering seinää, tulevaisuudessa liikunta-alueen suunnittelijan pitää tietää alueen hyväksyttävä riskitaso ja valita ulkokuntolaitteet sen mukaan.
Safe to Play on ulkoalueiden turvallisuuden edelläkävijä. Vuodesta 2009 lähtien olemme kirjoittaneet alan perustietoteokset. Jo 2015 kehitimme tarkastajien koulutuksen, jonka on tähän mennessä käynyt noin 300 henkilöä noin 10 maasta. S2P sertifiointi on virallisesti hyväksytty Suomen lisäksi 48 muussa valtiossa ja se sisältää maailman ensimmäisenä juridisesti hyväksytyn riskinarvioinnin. Ekosysteemin täydensi viime vuonna julkaistu Inspector + Management niminen ulkoalueiden tarkastus, huolto ja hallinnointiohjelmisto.
Järkeä turvallisuuteen
Safe to Play perustettiin 2015. Siihen mennessä Suomessa oli koulutettu vuosia pelkästään sitä ajatusta, että standardin mukainen on turvallista ja standardin vastainen vaarallista. Näin jälkikäteen on helppo nähdä, miksi Safe to Playn uusi riskinarviointia korostava filosofia kohtasi hieman muutosvastarintaa. Tarkastajaluokka toisensa jälkeen kuitenkin oppi riskinarvioinnin ja nykyään vain harva kunta hyväksyy alueensa tarkastukset ilman riskinarviointia.
Hieman samaan tapaan ajatus siitä, että ulkokuntolaitteet saisivat tarjota kunnon vastuksen, ei nauti Euroopassa kovin laajaa hyväksyntää. Olemme kuitenkin varmoja siitä, että tulevaisuudessa ulkokuntoalueet tulevat tarjoamaan parempia lihasten harjoittelumahdollisuuksia.
Ulkoalueiden turvallisuus on dynaaminen, joskus suorastaan turbulenttinen ala. Kuinka niin?
1) Standardit päivittyvät keskimäärin 8 vuoden välein. S2P sertifioinnin soveltamisalaan kuuluvia standardeja päivitetään siis keskimäärin kaksi vuodessa! Seuraava päivitys on tämän kirjoittamisaikaan julkaistava suljettujen leikkivälineiden, eli EN 1176-10 revisio. Nurkan takana omia revisioitaan odottavat peliareenastandardi EN 15312 ja liikuntavälineiden yleisten turvallisuusvaatimusten standardi EN 913.
2) Uusia tulkintoja julkaistaan, kun eri puolilla Eurooppaa standardeja käyttää tahoja, joista vähintään toinen on joustamaton. Tulkinta voi olla virallinen, jolloin se edustaa koko Euroopan näkemystä. Tai tulkinta voi olla yksityinen, ehkä yhden asiantuntijan, yhden välinevalmistajan tai vaikkapa yhden sertifioijan näkemys asiasta.
3) Juridiikka astuu peliin silloin tällöin, kun joku yksityinen henkilö kokee olevansa oikeutettu vahingonkorvaukseen. Tai ehkä vakuutusyhtiö päättää käyttää regressio-oikeuttaan ja vaatii alueen omistajalta korvausta heidän vastuullaan olleessa palvelussa sattuneesta vahingosta. Tälläkin hetkellä jotkut uskovat, että hiekoituksesta vastuussa olevan pitää aina korvata liukastuminen.
4) Käytänteet muuttuvat, kun se, mikä 20 vuotta sitten oli uusinta uutta, väistyy uusien ja tehokkaampien työkalujen tieltä. Esimerkiksi, paperille kirjoitetut tai Word dokumentille kasatut tarkastusraportit ovat enää vain alati harvenevan joukon käytössä.
5) Turvallisuusfilosofiat muuttuvat myös, vaikkakin hitaasti. Ensimmäisten jo 15 vuotta sitten käyttöönottamat riskinarviointimenetelmät saavat asteittain lisää tunnustusta. Ensimerkiksi standardissa EN 913 tulee olemaan uusi liite riskinarvioinnista. Ja siitä eurooppalaisesta teknisestä raportista, jonka mukaan tarkastajan tulee osata riskinarviointia, ollaan julkaisemassa maailmanlaajuisesti käytettävä tekninen spesifikaatio ISO 24665.
Kunnan, kaupungin, huoltoliikkeen, tms. turvallisuusvastaavalla on selvästikin kova työ pysyä ajan tasalla! S2P sertifiointi auttaa myös, sillä Safe to Play Encyclopedia kuuluu vuoden 2023 alusta lähtien kaikkiin vuosimaksullisiin sertifiointeihin ja Safe to Playn tarjoamat, S2P sertifioiduille ilmaiset täydennyskoulutukset tekevät merkittävimmistä muutoksista helposti ymmärrettäviä.
Olipa työnantajasi yksityinen tai julkinen ja tehtäväsi suuri tai pieni liittyen julkisten vapaa-ajanalueiden turvallisuuteen, olet tervetullut osaksi alati kasvavaa Safe to Play asiantuntijoiden joukkoa!
Yksi organisaation perustyökalu on vuosikello, jossa on oleelliset, vuosittaiset työt. Samankaltainen vuosikello toimii myös ulkovapaa-ajanalueiden huolto- ja tarkastusohjelmana.
EN 1176-7 standardi esittää, että leikkialueille tehtäisiin kolmen eri tason tarkastuksia. EN 1176-1 puolestaan esittää tarkastustiheydet.
Vuositarkastus alueen yleisen riskitason ja kunnon selvittämiseksi.
Toimintatarkastuksia ja rutiinihuoltoja 1 – 3 kk välein alueen toiminnan ylläpitämiseksi.
Silmämääräisiä tarkastuksia ja rutiinihuoltoja rikkinäisten rakenteiden havaitsemiseksi tiheimmillään jopa päivittäin.
Todellisuudessa vain harva alue on ympäri vuoden niin kovalla käytöllä, että tarkastuksia tarvittaisiin enempää kuin muutama per alue. Huoltosuunnitelman teko sopivassa laajuudessa on alueen turvallisuudesta vastaavan henkilön vastuu ja oikeus. Hän päättää, kuinka paljon minkäkin tason tarkastuksia tarvitaan.
Tyypillisen vapaa-ajanalueen huoltosuunnitelma voisi olla seuraava:
Silmämääräinen tarkastus helmikuussa.
Vuositarkastus toukokuussa.
Toimintatarkastus ja rutiinihuolto kesäkuussa, elokuussa ja lokakuussa.
Silmämääräinen tarkastus joulukuussa.
Safe to Play Management
Safe to Play Management ohjelmisto on suunniteltu ulkovapaa-ajanalueiden ylläpidon organisointiin. Aluereksiteri paikkatietoineen ja huoltosuunnitelma ovat järjestelmän ydin yhdessä korjaustoimenpiteiden hallinnan kanssa.
Huoltosuunnitelmapohjia voi luoda vapaasti tarpeen mukaan. Kullekin toimenpiteelle on nimenomainen päivämäärä sekä toleranssiarvo, joka määrittää sen, kuinka kauan ennen toimenpidepäivämäärää tehtävä näkyy työlistalla ja myös, kuinka monta päivää toimenpidepäivämäärän jälkeen tehtävä muuttuu punaiseksi; siis hertaa, että tehtävä on myöhässä.
Nyt heinäkuussa 2022, Management järjestelmään on toteutettu uusi toiminnallisuus: OFFSET.
Offset arvolla on helppo siirtää huoltosuunnitelman tehtäviä tietyn verran eteenpäin. Nimittäin, jos sama huoltosuunnitelma on määrätty vaikka 60 alueelle, ne kaikki avautuvat työlistalle yhtä aikaa. Offset arvolla tehtävien aktivoitumista voi porrastaa. Jos asettaa 20 alueelle offset arvoksi 7 päivää ja 20 alueelle, 14 päivää, niin kuudenkymmenen tehtävän avautuminen työlistalle porrastuu kolmen viikon ajalle.
Tarkastusten ja huollon merkitys
Huollon merkitys on helppo ymmärtää. Alue pysyy käyttökelpoisena, siistinä ja kestää pidempään.
Tarkastuksen yksi tarkoitus on kerätä tietoa alueen riskeistä. Jos tarkastaja osaa tehdä riskinarvioinnin, tämä tieto auttaa hallinnoijaa päättämään, mitkä puutteet korjataan nopeasti, mitkä vähän myöhemmin ja mitä ei lainkaan.
Hyvin toteutettu ja optimoitu huolto- ja tarkastussunniotelma vähentää hallinnoijan työn stressaavuutta, pitää alueet paremmassa kunnossa ja säästää organisaation rahaa.
S2P sertifioinnin saaman ISO 17024 akkreditoinnin myötä uudeksi vaatimukseksi tuli tehdä uusintakoe viiden vuoden välein. Viiden vuoden aika alkaa siitä, milloin viimeisin koe on suoritettu.
Esimerkiksi Henkilö, joka sai Project sertifioinnin vuonna 2015 ja saavutti Inspect* tason vuonna 2019. Niinpä uusintakoe on vuonna 2024; siis viiden vuoden kuluttua viimeisimmästä kokeesta.
Koska suuri määrä S2P sertifioituja tulee tekemään uusintakokeen vuoden 2022 aikana, on meiltä kysytty mahdollisuudesta antaa S2P Inspect** tason näyttökoe nyt, kesällä 2022, jolloin uusintakoekeen teko siirtyisi vuodelle 2027.
Huomaa Normaali tapa antaa S2P Inspect** näyttökoe on ilmoittautua siihen Safe to Play kaupan kautta.
Vastaukseksi näihin kyselyihin, olemme organisoimassa näyttökoekiertuetta 8.-10.6.2022. Tarkoituksena on suunnitella näytön vastaanottajan reitti siten, että kenenkään ei tarvitse ajaa näyttökokeen vuoksi enempää kuin 100 km.
Jos haluat antaa näyttökokeen tämän kiertueen puitteissa, tee tilaus täyttämällä tietosi alla olevaan lomakkeeseen 27.5.2022 mennessä. (Tilausehdot | Hinta 195€ alv 0 %). Ilmoittatua voi myöhemminkin, mutta kiertue järjestetään vain tähän mennessä ilmoittautuneiden perusteella.
Vuoden 2022 Viherpäivien messuaktiviteettina arvomme 20 kpl Safe to Play Inspector / Safe to Play Encyclopedia sovelluspalkintoa.
Safe to Play Inspector palkinto sisältää 10 aluemuistipaikkaa 3 vuoden ajaksi. Arvo 179 €.
Safe to Play Encyclopedia palkinto sisältää 3 vuotta lukuaikaa yhdelle käyttäjätunnukselle (max. 3 laitetta). Arvo 186 €.
Safe to Play Encyclopedia on monikeilinen tietosovellus, josta löydät kaiken leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuteen liittyvän tiedon. Aina luotettava, aina ajan tasalla!
Safe to Play Inspector on uusi tarkastussovellus, joka ohjeistaa ja nopeuttaa tarkastuksen tekoa ja luo raportin automaattisesti. Tämä sovellus on tarkastajien uusi paras ystävä!
Ehdot: Arvontaan on osallistuttava 30. huhtikuuta 2022 mennessä. Viisi palkintoa 20:stä jaetaan harkinnan mukaan tarpeensa perustelleille. Voittajille ilmoitetaan sähköpostitse. Palkinnon lunastaminen tapahtuu vastaamalla sähköpostiin 30.5.2022 mennessä ja ilmoittamalla Safe to Play käyttäjätilin käyttäjätunnuksen (luodaan osoitteessa user.s2p.fi). Tilin voi luoda vasta voiton varmistuttua tai palkinnon voi kytkeä olemassa olevaan tiliin. Palkinnon voi myös luovuttaa toiselle.
Useimmat meistä todennäköisesti ajattelee, että omassa tavassa hoitaa asioita on vähän, jos lainkaan, parantamisen varaa. Vaikka kukin mielellään ajattelisi ”outside the box”, todellisen luovuuden vaatima keskittyminen on ylellisyys, jota vain harvalla on.
Lisähaasteen oman toiminnan arvioimiseen tuo se, että rajoittunut ajattelu ja toiminta on yleensä helpompaa kuin kokonaisvaltainen.
Organisaatiotasolla on helppo kirjata tavoitteisiin toiminnan jatkuva parantaminen tavoitteina mm. että työntekijät voivat olla tyytyväisempiä, toiminta on laadukkaampaa ja resurssit saadaan tehoikkaimpaan käytöön.
Miten EN 1176 standardin lukemisesta alkanut turvallisuusasiantuntijan ura johti nykyiseen ajatteluun, jossa kaikki ulkovapaa-ajan alueet ovat saman järjestelmän piirissä?
Taso 1. Leikkivälineet
Valmistuin (Esa J, Safe to Play, TJ) vuonna 2002 ja menin töihin Lappsetin tuotekehitykseen.
Alussa turvallisuus oli sama kuin yksityiskohdat, jotka sovellettiin mitoituksen kautta. Pikkuhiljaa kokemus karttui ja muodostui käsitys siitä, miten suunnitellaan turvallisuusvaatimukset täyttäviä leikkivälineitä.
Jos itsetyytyväisyys koskaan oli ongelma, niin eroon siitä pääsi nopeasti, kun erään tuoteryhmän tuotteet joutuivat myyntikieltoon Tanskassa ja ymmärsin, että standardin mukainen ei ole sama kuin turvallinen.
Taso 2. Liikuntavälineet
Peliareenastandardin EN 15312 julkaisun myötä osallistumiseni standardien kirjoittamiseen laajeni liikuntavälineisiin. Oli helpotus huomata, että liikuntavälineissä pätee samat turvallisuusperiaatteet kuin leikkivälineissäkin; käyttäjät eivät ole vain lapsia ja käyttö on erilaista kuin leikkivälineiden.
Tämän myötä kehittyi ajatus, että leikki- ja liikuntavälineet ovat samaa tuoteryhmää; käyttäjät vain ovat erit. Eikä siinä ole mitään erikoista sillä onhan eri leikkivälineilläkin eri käyttäjät!
Taso 3. Leikki- ja liikunta-alueet
Usein kokonaisuus on osiensa summa. Mutta leikki- ja liikunta-alueet sisältävät kaikki alueen objektit vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ei siis voi ajatella, että väline, joka on yhdessä paikassa ”turvallinen” soveltuu mille tahansa alueelle!
Välineiden valinta, ikäryhmä, kapasiteetti, ympäristö, aluerakenteet ja niin edelleen, pitää kaikki ottaa huomioon, vaikka niille ei välttämättä ole erityisiä turvallisuusvaatimuksia. Miten se on mahdollista?
Riskinarviointi ei ole riippuvainen standardeista vaikkakin ne auttavat tunnistamaan vaarat ja esittävät vaatimuksia perustilanteisiin. Riskinarviointi on työkalu, joka todella vapauttaa luovuuden ja auttaa käyttämään maalaisjärkeä juridisesti hyväksyttävissä rajoissa.
Kun nyt kerran oli päästy ulos laatikosta, jota rajoittaa standardit, miksi jäädä leikki- ja liikunta-alueille?
Taso 4. Vapaa-ajanalueet
Kaikki vapaa-ajanalueet ovat hämmästyttävän samanlaisia. On käyttäjiä, on varsinainen toiminne ja on ympäristö. Osan riskeistä käyttäjä tunnistaa ja osaa ei välttämättä tunnista. Rakenteisiin pätee hyvin pitkälle samat turvallisuusperiaatteet ja niitä pitää huoltaa.
Kun kuoriutuu ulos laatikosta, joka rajoittaa ajattelun leikki- ja liikunta-alueisiin, avautuu maailma, jossa kaikki vapaa-ajanalueet ovat samankaltaisia. Kaikkia voi suunnitella samojen periaatteiden mukaan. Kaikkien vaarat voidaan tunnistaa ja riskit arvioida samoilla työkaluilla. Kaikkien huolto on loppujen lopuksi samanlaista.
Uusi tulevaisuus alkaa nyt
Edellä kuvattu ajattelutavan kehitys johti Safe to Play ekosysteemin kehittämiseen. Uusin Management järjestelmä mahdollistaa sen, että kuntien vapaa-ajanalueet voidaan tuoda yhden turvallisuudenhallintajärjestelmän sisään. Käytetään siis hyväksi yli 20 vuoden aikana hankittua osaamista leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden hallinnasta ja tuodaan järjestelmään mukaan kaikki vapaa-ajanalueet: Ulkoilureitit, kuntoportaat, uimarannat, nuotiopaikat ja vaikka kelkkareititkin! On aika muuttaa ajattelua. Uusi teema on: ”Vapaa-ajan alueiden keskitetty turvallisuuden hallinta.”
Kuluttajaturvallisuuslain mukaan palvelun tarjoaja on vastuussa turvallisuudesta. Tämän velvoitteen huolehtiminen on annettava jonkun henkilön vastuuksi. Henkilö voi olla esimerkiksi kaupungin puutarhuri tai joku hänen alaisuudessaan toimiva.
Alue- ja välinerekisteri
Hallinnoijan on välttämätöntä tietää täsmällisesti mistä asioista hän on vastuussa. Keskikokoisessakin kaupungissa leikki- ja liikunta-alueita voi olla sata, joten niiden muistaminen ulkoa ei ole mahdollista.
Alue- ja välinerekisterin voi mieltää kaksitasoisena luettelona. Ensimmäisen tason muodostaa alueet ja kunkin alueen alla on toisella tasolla siellä olevat välineet ja varusteet.
Tämä rekisteri muodostaa rungon huoltosuunnitelmalle.
Huoltosuunnitelma
Teoriassa jokaiselle leikki- ja liikunta-alueelle tehdään kolmen eri tason tarkastukset sekä näihin kuuluvat rutiinihuollot standardin EN 1176-7 mukaisesti.
Käytännössä tarkastusten ja huoltojen tarve vaihtelee suuresti. Esimerkiksi talvella ei tarvita toimintatarkastuksia lainkaan ja vähän käytetyillä alueilla ei tarvita silmämääräisiä tarkastuksia.
Lisäksi huoltosuunnitelmassa pitää olla riittävä tekninen ohjeistus, jotta henkilö, joka huollon suorittaa, tekee sen oikein, vaikka hänellä ei olisi aiempaa kokemusta.
Korjaukset
Tieto korjaustarpeesta tulee yleensä tarkastajalta mutta myös kuka tahansa alueen käyttäjä voi ilmoittaa havaitsemastaan rikkoutumisesta aluekyltissä olevaan puhelinnumeroon.
Jokainen korjaustarve tulee kirjata ylös. Hallinnoija päättää mitkä niistä korjataan ja mitkä jätetään korjaamatta. Päätös korjaamatta jättämisestä on yhtä tärkeä kuin päätös korjata ja siihen liittyvä tieto siitä, että korjaus on todella suoritettu. Vastuun vuoksi on tärkeää, että peruste korjaamatta jättämiselle on selvä ja kirjallinen.
Vain harva hyvä asia elämässä tulee ilman hintaa. Esimerkiksi ne, jotka ostivat 3 vuotta sitten bitcoineja, selvittivät, miten se tehdään ja käyttivät rahaa coinien ostamiseen. Hyödyt tulivat vasta myöhemmin. Jos bicoineja olisi käyty ovella tarjoamassa ilmaiseksi, useimmat olisivat ottaneet niitä vastaan.
Myöskään riskinarvioinnin käyttöönotto ei tule ilmaiseksi. Riskinarvioinnin sisältävä tarkastajakoulutus on hinnaltaan noin kaksinkertainen peruskoulutukseen verrattuna. Mutta mitkä ovat hyödyt?
1) Säästö korjauskuluissa
Perinteisessä vaatimuksenmukaisuuteen perustuvassa tarkastustoiminnassa puute korjataan, kun se ei täytä vaatimusta. Tilannetta pahentaa ”vakava riski” ajattelu, jossa tietyt puutteet ajatellaan aina niin vakaviksi, että ne on pakko korjata.
Riskinarviointiin perustuvassa tarkastuksessa puute voidaan jättää korjaamatta, mikäli siihen liittyvä riski on vähäinen. Tällaisia on noin kolmannes niistä puutteista, jotka eivät liity rakenteen rikkoutumisen.
Kuinka paljon kaupungin viher- ja tekninen osasto käyttää vuosittain leikki- ja liikuta-alueiden riskien korjaamiseen? Olipa summa mitä tahansa, jopa kolmannes siitä voitaisiin käyttää johonkin muuhun.
2) Parantunut turvallisuus
Perinteinen vaatimuksenmukaisuuteen perustuva tarkastustoiminta ei huomioi riskejä, joita ei koske jokin nimenomainen vaatimus. Riski on kuitenkin riski, olipa sitä koskeva vaatimus olemassa tai ei. Määrällisesti tällaisia puhtaasti riskinarviointiin perustuvia korjauksia on noin 5 % kaikista riskiperusteisista puutteista.
Vaikka puhtaasti riskiperusteisten puutteiden korjaaminen maksaa jotain, niiden parantama turvallisuus vähentää turvallisuudesta vastaavan henkilön työtaakkaa ja kaupungin maksamien vahingonkorvausten määrää.
3) Kansanterveyden hyödyt
Riskinarvioinnin kylkiäisenä tulee hyödyn arviointi. Vapaa-ajanalueita ei nähdä vain kuluna vaan ymmärretään niiden hyöty ihmisten hyvinvoinnille ja sitä kautta massiivisille yhteiskunnallisille hyödyille elämänlaadun, työkykyisyyden ja hyvinvoinnin kautta.
Jos vapaa-ajanalue nähdään vain pakollisena ylläpitona, niin tylsyys vähentää käyttöä, mikä puolestaan vähentää vahinkoja ja huollon tarvetta. Kaikki voittaa? Ei todellakaan! Mittarit ovat tällaisessa toiminnassa väärin asetettuja. Riskinarvioinnin käyttöönotto leikki- ja liikunta-alueiden ylläpidossa on nykypäivää. Kasvava määrä kaupunkeja ja kuntia on ottanut askeleen ja nauttivat nyt sen tuomista hyödyistä.
