Hallinnoinnin ABC, helppoa kun tietää mitä tekee!

Kuluttajaturvallisuuslain mukaan palvelun tarjoaja on vastuussa turvallisuudesta. Tämän velvoitteen huolehtiminen on annettava jonkun henkilön vastuuksi. Henkilö voi olla esimerkiksi kaupungin puutarhuri tai joku hänen alaisuudessaan toimiva.

Alue- ja välinerekisteri

Hallinnoijan on välttämätöntä tietää täsmällisesti mistä asioista hän on vastuussa. Keskikokoisessakin kaupungissa leikki- ja liikunta-alueita voi olla sata, joten niiden muistaminen ulkoa ei ole mahdollista.

Alue- ja välinerekisterin voi mieltää kaksitasoisena luettelona. Ensimmäisen tason muodostaa alueet ja kunkin alueen alla on toisella tasolla siellä olevat välineet ja varusteet.

Tämä rekisteri muodostaa rungon huoltosuunnitelmalle.

Huoltosuunnitelma

Teoriassa jokaiselle leikki- ja liikunta-alueelle tehdään kolmen eri tason tarkastukset sekä näihin kuuluvat rutiinihuollot standardin EN 1176-7 mukaisesti.

Käytännössä tarkastusten ja huoltojen tarve vaihtelee suuresti. Esimerkiksi talvella ei tarvita toimintatarkastuksia lainkaan ja vähän käytetyillä alueilla ei tarvita silmämääräisiä tarkastuksia.

Lisäksi huoltosuunnitelmassa pitää olla riittävä tekninen ohjeistus, jotta henkilö, joka huollon suorittaa, tekee sen oikein, vaikka hänellä ei olisi aiempaa kokemusta.

Korjaukset

Tieto korjaustarpeesta tulee yleensä tarkastajalta mutta myös kuka tahansa alueen käyttäjä voi ilmoittaa havaitsemastaan rikkoutumisesta aluekyltissä olevaan puhelinnumeroon.

Jokainen korjaustarve tulee kirjata ylös. Hallinnoija päättää mitkä niistä korjataan ja mitkä jätetään korjaamatta. Päätös korjaamatta jättämisestä on yhtä tärkeä kuin päätös korjata ja siihen liittyvä tieto siitä, että korjaus on todella suoritettu. Vastuun vuoksi on tärkeää, että peruste korjaamatta jättämiselle on selvä ja kirjallinen.

Uudet tuulet kesällä 2020 leikkipaikkojen tarkastukseen ja huoltoon

Leikkipaikkojen tarkastus- ja huoltostandardi EN 1176-7 on nyt joulukuussa 2019 hyväksynnässä ja standardi julkaistaan kesällä 2020. Mikä muuttuu?

Ohjeesta vaatimukseksi

Vaikka standardin nimessä lukee edelleen ”ohje”, sanamuodot ovat vaatimuksia, jotka on kirjoitettu muotoon ”tulee tehdä”, ”pitää” jne. Tähän kompromissiin päädyttiin siksi, että toimintaa koskevien vaatimuksien noudattamista ei yleensä voi jälkikäteen todentaa.

Juridisesti ajatellen nyt uudistettava standardi tulee olemaan merkittävästi sitovampi kuin aiempi versio.

Viittaukset tarkastajan pätevyysmääritykseen

Kesällä 2018 julkaistu eurooppalainen tekninen raportti TR 17207 määrittää tarkastajien pätevyyden 6 osa-aluetta. Tämä määritys jäi kohtuullisen vähäiselle huomiolle koska se ei ole standardi. Nyt tähän määritykseen kuitenkin viitataan standardissa EN 1176-7 peräti 4 kertaa; mm. kun puhutaan välineiden asentajien ja tarkastajien pätevyydestä.

Riittävään pätevyyteen vaaditaan standardien tuntemisen lisäksi osaamista riskinarvioista, aluesuunnittelusta, teknisestä tuotannosta, lapsen kehityksestä ja lainsäädännöstä.

Välineiden asennus

Mikäli asennus tehdään välinevalmistajan ohjeista poiketen, tulee muutoksen suunnittelijan olla tehtävään pätevä. Joskus pieneltä vaikuttava muutos onkin toiminnan tai turvallisuuden suhteen merkittävä. Mikäli työmaalla on pätevä valvoja, suuretkaan muutokset eivät välttämättä aiheuta viivästystä asennuksen valmistumiseen.

Päivitetty standardi mainitsee nyt yksiselitteisesti vaatimuksen käyttöönottotarkastuksen tekemisestä aina kun uusia välineitä asennetaan tai oleviin välineisiin tehdään merkittäviä muutoksia.

Tarkastustyypit ja niiden merkitys

Vuositarkastusten, toiminnallisten tarkastusten ja silmämääräisten tarkastusten rinnalle on nyt määritetty käyttöönottotarkastus. Kullekin näistä tyypeistä on määritetty tekemisen syy sekä tehtävät.

Erityisesti uutta ohjeistusta annetaan koskien sellaisia rakenteita, joita ei näe ilman rakenteiden purkamista; mm. perustukset ja ontelopalkit.

Oma kappaleensa on kirjoitettu tarkastusprotokollasta, joka ohjaa tarkastusten ja huollon aikataulua, tehtäviä toimenpiteitä sekä toimii tehdyn työn raporttina. Turva-alusta voi vaatia oman huoltonsa.

Standardi EN 1176-7 tullaan suomentamaan ja se on ostettavissa SFS:n verkkokaupasta julkaisun jälkeen. Standardin sisältö tullaan päivittämään myös Safe to Play -tietokirjastoon kuluvan talven aikana. Safe to Play -sovelluksen käyttäjille uusi tieto päivittyy sovellukseen automaattisesti.

Materiaalit ja liitokset

Leikki- ja liikunta-alueiden tarkastajien pätevyyttä käsittelevän teknisen raportin mukaan toiminnallisia ja vuositarkastuksia tekevillä tulisi olla korkea tietotaso välineiden teknisistä ominaisuuksista. Tämä sisältää perustiedon materiaaleista. Jokaisella materiaalityypillä (puu, muovit ja metallit) on omat vahvuutensa ja heikkoutensa mitkä on huomioitava sekä tarkastuksissa että huollossa.

Huonosti tehty, heikko tai heikentynyt liitos voi vaarantaa välineen rakenteellisen lujuuden, vaikka itse komponentit olisivat uudenveroiset. Elektrolyyttinen korroosio on suhteellisen yksinkertainen asia, mutta huomiotta jätettynä voi vaarantaa koko välineen rakenteellisen lujuuden.

Laatu näkyy yksityiskohdissa ja viimeistelyssä. Huolellinen viimeistely on myös osa välineen kokonaisturvallisuutta.

Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 3.1. Materiaalit ja liitokset.