Muistan kun
reilut 15 vuotta sitten olin mukana lanseeraamassa ajatusta neljästä vakavasta leikkialueen
riskistä yhdessä silloisen Viherympäristöliiton kouluttajan sekä
Kuluttajaviraston turvallisuusinsinöörin kanssa. Vaikka jo termiin itsessään
sisältyy sana ”riski”, lähtökohtana oli vain standardi EN 1176 eikä
riskinarvioinnista ollut puhettakaan.
Sittemmin
riskinarviointi on muodostunut merkittäväksi osaksi leikki- ja
liikunta-alueiden turvallisuuden hallintaa. Miltä näyttäisi nykypäivän versio 4
vakavasta riskistä tai VARIsta kuten niitä joskus kutsutaan?
Riski 1: Rakenteen kestävyys
Välineen
kaatuminen on sitä todennäköisempää mitä vanhempi väline on. Myös välineen
tolppien määrä ja sijainti suhteessa toisiinsa vaikuttavat välineen
kaatumisherkkyyteen.
Rakenne voi
pettää kahdesta syystä:
- Kiinnikkeet
pettävät. Ruuvit voivat ruostua ja pultit löystyä minkä seurauksena väline tai
sen osa voi romahtaa.
- Rakenteet
lahoavat tai ruostuvat. Puu voi lahota maapinnan alapuolelta tai betonin sisästä.
Kuumasinkitsemättömät metallitolpat voivat ruostua sisältäpäin.
Todennäköisyys
kaatumiselle on sitä suurempi mitä vanhempi väline on. Jos väline voi romahtaa
kokonaan, potentiaalinen vahinko voi olla jopa ”hengenvaarallinen”.
Riski 2: Kuluvat osat
Kaikki liikkuvat
ja muotoaan muuttavat materiaalit kuluvat. Jotkut materiaalit voivat kulua
yllättävänkin nopeasti. Esimerkiksi pesäkeinun rosteriketjut voivat kulua
yläasteen pihalla alle vuodessa vaihtokuntoon!
Todennäköisyys
kulumisesta johtuvalle romahtamiselle on sitä suurempi, mitä rajumpaa välineen
käyttö on. Potentiaalinen vahinko on helpostikin ”luun murtuma” tasoa.
Riski 3: Turva-alue
Putoaminen on suurin
yksittäinen vahingonaiheuttaja leikkialueilla. Vaikka päähuomio on putoamisen
estämisessä, turva-alue lieventää vahingon vakavuutta. Siksi alustan laatua on
huollettava.
- Turvahiekan
pinta voi kovettua mikä vaatii kovan pinnan rikkomisen ja jauhamisen. Nurmikko
savettuu mikä vaatii siirtonurmen istuttamisen.
- Turva-alueelle
voi tulla esteitä: Joku asentaa penkin, roskiksen tai aidan väärään paikkaan.
- Liukumäen
eteen ja keinujen alle muodostuu vettä kerääviä kuoppia.
Riippuen välineen
luonteesta, putoamisen todennäköisyys voi olla mitä vain ”lähes mahdottomasta” ”lähes
varmaan”. Potentiaalinen vamma on vakavuudeltaan yleensä ”luun murtuma” tai ”pysyvä
vammautuminen”.
Riski 4: Rikkinäiset komponentit
Mikä tahansa
välineen osa voi rikkoutua ilkivallan, huollon puutteen tai vaikkapa työkoneen töytäisyn
seurauksena. Korjaava huolto on suoritettava heti kun tieto rikkoutumisesta
saadaan.
Tyypillisiä rikkoutumisesta
aiheutuneita vaaroja ovat köyden katkenneet terässäikeet, rikkoutuneen levyn
terävä reuna tai hajoamisen myötä paljastuneet kiinnikkeet.
Koska komponentit
rikkoutuvat joskus ja yleensä yllättäen, on lähes varmaa, että jokaisella
leikki- ja liikunta-alueella käyttäjät joskus altistuvat rikkoutuneille
rakenteille. Vammojen vakavuus on kuitenkin yleensä vain ”ruhje” tai
pahimmillaankin vain suurehko haava.
Bonus: Ympäristö
Siinä missä
2000-luvun alussa tarkasteltiin välineitä ”EN 1176 lasit” silmillä, nykyään
riskinarviointi huomioi koko alueen ympäristöineen. On mahdollista, että
ympäristön riskejä ei ole aluetta suunniteltaessa huomioitu kunnolla. Tai
ympäristö on muuttunut.
Tyypilliset ympäristön riskit liittyvät vesistöön,
liikenteeseen tai jyrkänteisiin; näissä vammautuminen voi olla pysyvää. Koska leikkiminen
on selvästi vähäisempää kuin varsinaisella leikkialueella, vahinkojen
sattumisen todennäköisyys on merkittävästi pienempi kuin jos vastaava vaara
olisi leikkialueen yhteydessä.