Hallinnoinnin ABC, helppoa kun tietää mitä tekee!

Kuluttajaturvallisuuslain mukaan palvelun tarjoaja on vastuussa turvallisuudesta. Tämän velvoitteen huolehtiminen on annettava jonkun henkilön vastuuksi. Henkilö voi olla esimerkiksi kaupungin puutarhuri tai joku hänen alaisuudessaan toimiva.

Alue- ja välinerekisteri

Hallinnoijan on välttämätöntä tietää täsmällisesti mistä asioista hän on vastuussa. Keskikokoisessakin kaupungissa leikki- ja liikunta-alueita voi olla sata, joten niiden muistaminen ulkoa ei ole mahdollista.

Alue- ja välinerekisterin voi mieltää kaksitasoisena luettelona. Ensimmäisen tason muodostaa alueet ja kunkin alueen alla on toisella tasolla siellä olevat välineet ja varusteet.

Tämä rekisteri muodostaa rungon huoltosuunnitelmalle.

Huoltosuunnitelma

Teoriassa jokaiselle leikki- ja liikunta-alueelle tehdään kolmen eri tason tarkastukset sekä näihin kuuluvat rutiinihuollot standardin EN 1176-7 mukaisesti.

Käytännössä tarkastusten ja huoltojen tarve vaihtelee suuresti. Esimerkiksi talvella ei tarvita toimintatarkastuksia lainkaan ja vähän käytetyillä alueilla ei tarvita silmämääräisiä tarkastuksia.

Lisäksi huoltosuunnitelmassa pitää olla riittävä tekninen ohjeistus, jotta henkilö, joka huollon suorittaa, tekee sen oikein, vaikka hänellä ei olisi aiempaa kokemusta.

Korjaukset

Tieto korjaustarpeesta tulee yleensä tarkastajalta mutta myös kuka tahansa alueen käyttäjä voi ilmoittaa havaitsemastaan rikkoutumisesta aluekyltissä olevaan puhelinnumeroon.

Jokainen korjaustarve tulee kirjata ylös. Hallinnoija päättää mitkä niistä korjataan ja mitkä jätetään korjaamatta. Päätös korjaamatta jättämisestä on yhtä tärkeä kuin päätös korjata ja siihen liittyvä tieto siitä, että korjaus on todella suoritettu. Vastuun vuoksi on tärkeää, että peruste korjaamatta jättämiselle on selvä ja kirjallinen.

Riskinarvioinnin hinta ja palkka

Vain harva hyvä asia elämässä tulee ilman hintaa. Esimerkiksi ne, jotka ostivat 3 vuotta sitten bitcoineja, selvittivät, miten se tehdään ja käyttivät rahaa coinien ostamiseen. Hyödyt tulivat vasta myöhemmin. Jos bicoineja olisi käyty ovella tarjoamassa ilmaiseksi, useimmat olisivat ottaneet niitä vastaan.

Myöskään riskinarvioinnin käyttöönotto ei tule ilmaiseksi. Riskinarvioinnin sisältävä tarkastajakoulutus on hinnaltaan noin kaksinkertainen peruskoulutukseen verrattuna. Mutta mitkä ovat hyödyt?

1) Säästö korjauskuluissa

Perinteisessä vaatimuksenmukaisuuteen perustuvassa tarkastustoiminnassa puute korjataan, kun se ei täytä vaatimusta. Tilannetta pahentaa ”vakava riski” ajattelu, jossa tietyt puutteet ajatellaan aina niin vakaviksi, että ne on pakko korjata.

Riskinarviointiin perustuvassa tarkastuksessa puute voidaan jättää korjaamatta, mikäli siihen liittyvä riski on vähäinen. Tällaisia on noin kolmannes niistä puutteista, jotka eivät liity rakenteen rikkoutumisen.

Kuinka paljon kaupungin viher- ja tekninen osasto käyttää vuosittain leikki- ja liikuta-alueiden riskien korjaamiseen? Olipa summa mitä tahansa, jopa kolmannes siitä voitaisiin käyttää johonkin muuhun.

2) Parantunut turvallisuus

Perinteinen vaatimuksenmukaisuuteen perustuva tarkastustoiminta ei huomioi riskejä, joita ei koske jokin nimenomainen vaatimus. Riski on kuitenkin riski, olipa sitä koskeva vaatimus olemassa tai ei. Määrällisesti tällaisia puhtaasti riskinarviointiin perustuvia korjauksia on noin 5 % kaikista riskiperusteisista puutteista.

Vaikka puhtaasti riskiperusteisten puutteiden korjaaminen maksaa jotain, niiden parantama turvallisuus vähentää turvallisuudesta vastaavan henkilön työtaakkaa ja kaupungin maksamien vahingonkorvausten määrää.

3) Kansanterveyden hyödyt

Riskinarvioinnin kylkiäisenä tulee hyödyn arviointi. Vapaa-ajanalueita ei nähdä vain kuluna vaan ymmärretään niiden hyöty ihmisten hyvinvoinnille ja sitä kautta massiivisille yhteiskunnallisille hyödyille elämänlaadun, työkykyisyyden ja hyvinvoinnin kautta.

Jos vapaa-ajanalue nähdään vain pakollisena ylläpitona, niin tylsyys vähentää käyttöä, mikä puolestaan vähentää vahinkoja ja huollon tarvetta. Kaikki voittaa? Ei todellakaan! Mittarit ovat tällaisessa toiminnassa väärin asetettuja. Riskinarvioinnin käyttöönotto leikki- ja liikunta-alueiden ylläpidossa on nykypäivää. Kasvava määrä kaupunkeja ja kuntia on ottanut askeleen ja nauttivat nyt sen tuomista hyödyistä.

Tämä opittiin ensimmäisestä etäkoulutuksesta

Safe to Play koulutuksiin on voinut osallistua etänä vuoden 2020 alusta asti. Huhtikuussa 2021 pidettiin ensimmäinen täysi etäkoulutus ilman lähiosallistumismahdollisuutta. Miten meni?

Koulutukseen osallistui 32 henkilöä, joista 14 täyteen 7 päiväiseen tarkastajakoulutukseen.

Kouluttajan näkökulmasta etäkoulutus on lähikoulutusta haastavampi pitää, mutta ei lainkaan mahdoton.

  • Kouluttajan pitää aktivoida oppilaita jatkuvasti jotta näkee ovatko he ymmärtäneet asian ja voidaanko siirtyä eteenpäin vai pitäisikö vielä valaista asiaa lisää.
  • Oppilaiden pitää olla kurinalaisempia keskittymisessään jos he seuraavat koulutusta esimerkiksi kotonaan.
  • Koulutuksessa tarvitaan sopivia tehtäviä, jotta luento jakautuu laajuudeltaan mielekkäisiin aihekokonaisuuksiin.

Koulutuksen aikana ja jälkeen oppilailta saatu spontaani palaute oli kauttaaltaan rohkaisevaa. Kouluttajan esiintymistä ja ammattitaitoa kiiteltiin ja luentotehtävät arvioitiin hyviksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Yksi osa kommunikaatiota oli chatin kautta käytävä keskustelu. 7 päiväisen koulutuksen aikana chatlogiin kertyi huikeat 4348 riviä, mikä on keskimäärin yksi joka 35. sekunti! Elävä chatlogi on myös muiden opilaiden nähtävissä ja osaltaan parantaa koulutukseen osallistumiskokemusta.

Koulutukseen osallistujien kesken arvottiin Safe to Play tietosovelluksen käyttöaikaa. Voittajia ovat:

  • Matti Myllylä 30 pv
  • Miikael Tolonen 30 pv
  • Mikko Peltola 30 pv
  • Oksana Aleksandrovna 30 pv
  • Sanna Rekola 30 pv
  • Silja Leppäaho 30 pv
  • Elina Jokinen 60 pv
  • Juha-Pekka Reilin 60 pv
  • Petri Juvonen 60 pv
  • Reeta Kemppainen 60 pv
  • Sari Hotakainen 60 pv
  • Aila Taskila 90 pv
  • Tiina Tahvanainen 90 pv
  • Mikko Mörsky 120 pv
  • Petri Ruuskanen 120 pv
  • Joni Kinnunen 150 pv
  • Markus Timperi 150 pv
  • Sami Mattila 150 pv
  • Niina Perämäki 210 pv
  • Annika Pajula 240 pv
  • Anu Hiiterä 240 pv
  • Laura Lämsä 240 pv
  • Suvi Ylitalo 240 pv

Viherpäivien arvonta

Viherpäivien messuaktiviteettina arvomme 20 kpl Safe to Play kirjan 2017 versiota jota käytetään myös tarkastajakoulutuksen oppikirjana. Lisäksi jaamme ohi arvonnan 10 kpl samoja kirjoja niille, jotka tarvitsevat kirjan.

Arvontaan osallistumisaika päättyy 11.2.2021 kello 18:00. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Kolme syytä siirtyä riskinarviointiperusteiseen turvallisuuden hallintaan

Kun liki 10 vuotta sitten luotiin perusta nykyiselle riskinarviointiperstaeiselle leikki- ja liikuntaapaikkojen tarkastajakoulutukselle, Suomessa riskinarviointi tunnettiin huonosti. Vallalla oli vahvana ajatus siitä, että “kun kaikki on standardin mukaista, niin muuta ei tarvita” – eikä saakaan olla.

Sittemmin tämä ajatus on osoittautunut vääräksi. Perusteita riskinarviointiin perustuvan turvallisuuden hallinnoinnin paremmuudesta on runsaasti. Tässä kolme, joiden pitäisi kiinnostaa erityisesti kuntia, jotka suunnitteluttavat ja ylläpitävät leikki- ja liikunta-alueita.

1) Riskinarviointi lisää alueiden käyttöä

Ihminen etsii uutta ja erilaista. Erityisesti lapsia viehättää asiat, joita he eivät ole vielä kokeneet. Ikävä kyllä 90-luvulta vallalla ollut standardien mukainen vapaa-ajanalueiden suunnittelu on vähentänyt alueiden yksilöllisyyttä.

Riskinarviointiin perustuva alue- ja välinesuunnittelu mahdollistaa ratkaisut, joita standardi ei välttämättä sallisi. Tämä on mahdollista koska riskinarviointi arvioi käyttötilannetta kokonaisuutena eikä detaljeina kuten standardit. Joiltain osin standardin vastaisen ratkaisun riittävä turvallisuus voidaan siis saavuttaa esimerkiksi kompensoimalla turvallisuus rakenteella, jota standardi ei tunnistaisi.

2) Riskinarviointi parantaa turvallisuutta

Maalaisjärki on joiltain osin ihan toimiva työkalu vaarojen tunnistamiseen. Turvallisuusasiantuntijoiksi esittäytyvä standardiasiantuntija saattaa kuitenkin vakuuttaa, että väline on riittävän turvallinen vaikka siinä olisi sattunut useita läheltä-piti tilanteita ja jopa vahinkoja. Missä vika?

Niin viekoitteleva kuin ajatus täydellisestä turvastandardista onkin, sellaista ei ole. On täysin mahdollista suunnitella välineitä ja alueita, jotka täyttävät kaikki vaatimukset, mutta jotka ovat silti ilmeisen vaarallisia.

Kuinka paljon inhimillistä kärsimystä aiheutuu siitä, että yksi pieni lapsi saa aivovamman? Kuinka paljon verotuloja menetetään, kun teini-ikäinen halvaantuu? Riittävä turvallisuus ei todellakaan ole vain hallinnoijan juridinen selkäsuoja!

3) Riskinarviointi säästää kunnan rahaa

Kiiltokuvamaailmassa kaikki puutteet korjataan sitä mukaa kun niitä ilmenee. Todellisuudessa kaikilla on budjetit ja koko ajan kuluja enemmän kuin varoja.

Riskinarviointi mahdollistaa sellaisten standardinvastaisuuksien korjaamatta jättämisen, joiden riskitaso on hyväksyttävä. Mitä tämä tarkoittaa?

Termi ”turvallinen” on määritelmän mukaan tila, jossa havaitut riskit ovat hyväksyttävän suuruisia. Jokin standardinvastaisuus voi olla tosiasia, mutta sen merkitys turvallisuuteen vähäinen. Standardinvastaisuus voi olla merkitykseltään niin vähäinen, että sitä ei tarvitse korjata.

Vaaditaan kuitenkin, että henkilö, jolla on pätevyys ja juridinen lupa tehdä riskinarviointia, arvioi puutteet ja kirjaa että riski on hyväksyttävän suuruinen.

Liity edelläkävijöihin valtavirtaan Safe to Play koulutuksissa. Ehkä koko maailman paras tarkastajakoulutus!

Koulutukset | Koulutuskalenteri | Kauppa

Valtionapua osaamisen kehittämiseen?

Safe to Play Oy on leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden alalla Suomen johtava asiantuntijaorganisaatio ja koko maailmassa alan terävimmässä kärjessä. Osaamista ylläpidetään jatkuvalla ongelmanratkaisulla, tuotekehitysprojekteihin osallistumisilla sekä standardisointiin osallistumisella EN ja ISO tasolla.

Safe to Play ei halua kilpailla omien asiakkaiden kanssa. Siksi laajassa mittakaavassa emme tee tarkastuksia tai konsultoi muita kuin S2P sertifioituja.

Päätös konsultoida tehdään tapauskohtaisesti, mutta kriteereitä ovat seuraavat:

  • Asiakas kehittää jotain aidosti uutta.
  • Kyseessä on laajahko kokonaisuus.
  • Projekti on riittävän haastava.

Suhteessa takana olevaan osaamiseen, konsultointipalvelun hinta on edullinen: 175 €/1. tunti ja 95 €/ seuraavat tunnit. Matka-aikaa veloitetaan puolella hinnalla ja korkeintaan 2 tuntia / suunta.

Innovaatiosetelillä asiantuntijapalvelua

Business Finland tarjoaa yrityksille mahdollisuuden Innovaatioseteliin, jonka suuruus on 5000 € ja josta omavastuu on 1000 €. Safe to Play Oy voi olla asiantuntijapalvelun tarjoajana innovaatioprojektissa, jossa kehitetään tuotetta, palvelua tai prosessia tai hankitaan uutta tietoa tai osaamista. Projekti ei voi kuitenkaan olla henkilöstön yleinen koulutus.

Esimerkkejä:

TUOTE: Välinevalmistaja kehittää itselleen uutta tuotetta ja tarvitsee turvallisuuden erikoisosaamista sen designiin, sertifiointiin ym. piirteeseen.

PALVELU: Huoltoyritys alkaa tarjota leikki- ja liikunta-alueiden tarkastuksia ja tarvitsee siihen henkilökohtaisen perehdytyksen, joka on laajempi kuin se mikä sisältyy 7 päiväiseen tarkastajakoulutukseen.

PROSESSI: Isännöintiyritys laajentaa toimintaansa kiinteistöjen tarkastuksiin ja tarvitsee apua hallintajärjestelmän kehittämiseen.

UUSI OSAAMINEN: Pieni joukko yrityksessä tarvitsee sellaista osaamista, mikä on laajempaa kuin mitä tarjotaan Safe to Play koulutuksissa. Tällaista voisi olla esimerkiksi tarkastusten tekeminen tai riskinarviointi.

Miksi ja miten iskunvaimennus kannattaisi testata?

Leikkivälineet voivat olla putoamiskorkeudeltaan jopa kolme metriä. On selvää, että alusta ei voi olla täysin kova.

  • Mutta kuinka pehmeä alustan pitäisi olla?
  • Ja kuinka paljon iskua vaimentava alusta loppujen lopuksi suojaa?

Ensisijainen tavoite välineiden suunnittelussa on, että käyttäjät eivät putoa. Jos vahinko kuitenkin sattuu, alustan tehtävänä on estää kuolema tai pysyvä vammautuminen siten, että vamman vakavuus on ruhjeita tai korkeintaan murtumia. Julmaa tekstiä? Ehkä, mutta totta. Alustan pitää siis selvästikin olla iskua vaimentava. Mutta kuinka paljon ja miten sen riittävyys todennetaan?

HIC testi lyhyesti

Leikkialueiden alustojen iskunvaimennus testataan HIC testillä, joka pyrkii määrittämään todennäköisyyden sille, että päähän kohdistunut isku johtaa aivovammaan. Se, että pehmeämpi alusta suojaa myös muilta vammoilta on myönteinen ja haluttu asia, mutta yhtä kaikki sivutuote.

HIC testejä tehdään kuitenkin vähän. Miksi?

Tarvittavan tuloksen täsmällisyys

Standardi EN 1177 määrittää HIC testin ja testimenetelmän tieteellisellä tarkkuudella. Tämä näkyy sekä testilaitteistojen että testausten hinnoissa.

On ymmärrettävä, että uuden tuotteen (kuten turvalaatta tai keinuistuin) tyyppitestaus tehdään testilaboratoriossa ja hyvin tarkasti. Mutta tarvitaanko kenttäolosuhteissa samaa tarkkuutta?

Ei välttämättä. Mutta mitä vaihtoehtoja on? Ei mitään. Tilanne on verrattavissa siihen, että markkinoilla ei olisi rullamittoja lainkaan vaan ainoastaan työntömittoja. Jos joku viitsii mitata tontin työntömitalla, niin tulos on toki tarkka. Mutta työ on kallista ja useimmat tyytyisivät arvioimaan tontin sillä, että yksi askel on noin metrin.

Ihanneratkaisu

Ihanneratkaisu olisi, että EN 1177:n määrittämästä HIC testistä olisi raa’asti yksinkertaistettu versio. Sellainen, joka kertoo, onko alusta jotakuinkin ok, epäilyksen alainen vai huono. Sellainen, jonka käyttö on niin nopeaa, että testi voidaan tehdä jopa vuosittain.

Tämä ei poistaisi tarvetta tarkemmille mittalaitteistoille, sillä jos alusta on epäilyksen alainen, olisi tarpeen tilata täsmällisempi testi.

Siihen asti, että tällainen ihanneratkaisu on markkinoilla (jos ikinä) järkevimmältä tuntuu seuraava:

  • Uudet paikalle valetut rouhekumialustat testataan HIC testillä kuten EN 1176-1:2017 esittää.
  • Uudet iskua vaimentavat tuotteet tyyppitestataan HIC testillä kuten on aina tehtykin.
  • Tarkastajat opettelevat intuitiivisen, visuaaliseen tarkasteluun perustuvan iskunvaimennuksen arvioimisen ja tekevät sen vuosittain.

Uusi työpaikka eri alalla, mitä teen sertifioinnille?

Kohtuullisen tavallinen tilanne: Olet käynyt koulutuksen ja hankkinut sertifioinnin. Työnantaja maksaa sertifioinnin vuosimaksun kuten on tavallista. Mutta sitten vaihdat työpaikkaa ja uusi työnantaja ei näe sertifiointiasi tarpeellisena. Mitä teet?

Osallistu kuluvan vuoden päivityskoulutukseen normaalisti. Vaikka nyt tuntuisi, että vaihdat alaa pysyvästi, osallistu päivityskoulutukseen silti. Olet jo maksanut siitä ja jos myöhemmin aktivoit sertifiointisi, sinun ei tarvitse maksaa tuosta päivityskoulutuksesta erikseen.

Tämän jäleen sinulla on 2 vaihtoehtoa:

Vaihtoehto 1

Voit maksaa sertifioinnin vuosimaksun itse. Yksinkertaisesti poista profiilistasi työnantajan tiedot, jolloin sertifioinnin vuosimaksun lasku lähetetään vuodenvaihteessa sinulle henkilökohtaisesti.

Vaihtoehto 2

Laita sertifiointi katkolle.

Ilmoita ennen joulukuun alkua, että haluat laittaa sertifiointisi “On hold” statukseen. Tällöin vuosimaksusta ei lähetetä laskua ja sertifiointisi lakkaa; et voi ladata sertifikaattia mutta käyttäjätunnuksesi säilyy ja jos sinulla on sovelluksen lukuaikaa, se toimii edelleen.

Sertifioinnin uudelleenaktivoimiseen on “armon aikaa” seuraavan vuoden päivityskoulutuksiin asti. Jos päätät maksaa sertifioinnin vuosimaksun ja ehdit osallistua seuraavan vuoden päivityskoulutuksiin, sertifioinnin aktivoiminen on helppoa.


Yritämme olla sinuun yhteydessä seuraavan vuoden lopulla. Jos sertifiointia ei tuolloin aktivoida, se muuttuu statukseen “Inactive”. Käytännössä unohdamme sinut mutta tietosi säilyy rekisterissämme. Tämä mahdollistaa sertifioinnin jatkamisen vuosienkin päästä kun vain järjestämme sinulle tarvittavan (maksullisen) pävityskoulutuksen; sertifiointihan on vakuutus siitä, että henkilön tiedot ovat ajantasalla!

Jos ei ole erityistä syytä, älä pyydä profiilisi poistamista. Jos pyydät, S2P:llä ei ole mitään keinoa palauttaa koulutushistoriaasi. Niinpä sertifioinnin uudelleenaktivoimiseen tarvittavan riittävän koulutuksen näyttötaakka on sinulla. Voit tehdä sen esimerkiksi A4 muotoisella sertifikaatilla jos latasit sen ja talletit ennen sertifiointisi laittamista “On hold” statukseen.

Neljä todellista vakavaa riskiä

Muistan kun reilut 15 vuotta sitten olin mukana lanseeraamassa ajatusta neljästä vakavasta leikkialueen riskistä yhdessä silloisen Viherympäristöliiton kouluttajan sekä Kuluttajaviraston turvallisuusinsinöörin kanssa. Vaikka jo termiin itsessään sisältyy sana ”riski”, lähtökohtana oli vain standardi EN 1176 eikä riskinarvioinnista ollut puhettakaan.

Sittemmin riskinarviointi on muodostunut merkittäväksi osaksi leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden hallintaa. Miltä näyttäisi nykypäivän versio 4 vakavasta riskistä tai VARIsta kuten niitä joskus kutsutaan?

Riski 1: Rakenteen kestävyys

Välineen kaatuminen on sitä todennäköisempää mitä vanhempi väline on. Myös välineen tolppien määrä ja sijainti suhteessa toisiinsa vaikuttavat välineen kaatumisherkkyyteen.

Rakenne voi pettää kahdesta syystä:

  1. Kiinnikkeet pettävät. Ruuvit voivat ruostua ja pultit löystyä minkä seurauksena väline tai sen osa voi romahtaa.
  2. Rakenteet lahoavat tai ruostuvat. Puu voi lahota maapinnan alapuolelta tai betonin sisästä. Kuumasinkitsemättömät metallitolpat voivat ruostua sisältäpäin.

Todennäköisyys kaatumiselle on sitä suurempi mitä vanhempi väline on. Jos väline voi romahtaa kokonaan, potentiaalinen vahinko voi olla jopa ”hengenvaarallinen”.

Riski 2: Kuluvat osat

Kaikki liikkuvat ja muotoaan muuttavat materiaalit kuluvat. Jotkut materiaalit voivat kulua yllättävänkin nopeasti. Esimerkiksi pesäkeinun rosteriketjut voivat kulua yläasteen pihalla alle vuodessa vaihtokuntoon!

Todennäköisyys kulumisesta johtuvalle romahtamiselle on sitä suurempi, mitä rajumpaa välineen käyttö on. Potentiaalinen vahinko on helpostikin ”luun murtuma” tasoa.

Riski 3: Turva-alue

Putoaminen on suurin yksittäinen vahingonaiheuttaja leikkialueilla. Vaikka päähuomio on putoamisen estämisessä, turva-alue lieventää vahingon vakavuutta. Siksi alustan laatua on huollettava.

  • Turvahiekan pinta voi kovettua mikä vaatii kovan pinnan rikkomisen ja jauhamisen. Nurmikko savettuu mikä vaatii siirtonurmen istuttamisen.
  • Turva-alueelle voi tulla esteitä: Joku asentaa penkin, roskiksen tai aidan väärään paikkaan.
  • Liukumäen eteen ja keinujen alle muodostuu vettä kerääviä kuoppia.

Riippuen välineen luonteesta, putoamisen todennäköisyys voi olla mitä vain ”lähes mahdottomasta” ”lähes varmaan”. Potentiaalinen vamma on vakavuudeltaan yleensä ”luun murtuma” tai ”pysyvä vammautuminen”.

Riski 4: Rikkinäiset komponentit

Mikä tahansa välineen osa voi rikkoutua ilkivallan, huollon puutteen tai vaikkapa työkoneen töytäisyn seurauksena. Korjaava huolto on suoritettava heti kun tieto rikkoutumisesta saadaan.

Tyypillisiä rikkoutumisesta aiheutuneita vaaroja ovat köyden katkenneet terässäikeet, rikkoutuneen levyn terävä reuna tai hajoamisen myötä paljastuneet kiinnikkeet.

Koska komponentit rikkoutuvat joskus ja yleensä yllättäen, on lähes varmaa, että jokaisella leikki- ja liikunta-alueella käyttäjät joskus altistuvat rikkoutuneille rakenteille. Vammojen vakavuus on kuitenkin yleensä vain ”ruhje” tai pahimmillaankin vain suurehko haava.

Bonus: Ympäristö

Siinä missä 2000-luvun alussa tarkasteltiin välineitä ”EN 1176 lasit” silmillä, nykyään riskinarviointi huomioi koko alueen ympäristöineen. On mahdollista, että ympäristön riskejä ei ole aluetta suunniteltaessa huomioitu kunnolla. Tai ympäristö on muuttunut. Tyypilliset ympäristön riskit liittyvät vesistöön, liikenteeseen tai jyrkänteisiin; näissä vammautuminen voi olla pysyvää. Koska leikkiminen on selvästi vähäisempää kuin varsinaisella leikkialueella, vahinkojen sattumisen todennäköisyys on merkittävästi pienempi kuin jos vastaava vaara olisi leikkialueen yhteydessä.

Uudet tuulet kesällä 2020 leikkipaikkojen tarkastukseen ja huoltoon

Leikkipaikkojen tarkastus- ja huoltostandardi EN 1176-7 on nyt joulukuussa 2019 hyväksynnässä ja standardi julkaistaan kesällä 2020. Mikä muuttuu?

Ohjeesta vaatimukseksi

Vaikka standardin nimessä lukee edelleen ”ohje”, sanamuodot ovat vaatimuksia, jotka on kirjoitettu muotoon ”tulee tehdä”, ”pitää” jne. Tähän kompromissiin päädyttiin siksi, että toimintaa koskevien vaatimuksien noudattamista ei yleensä voi jälkikäteen todentaa.

Juridisesti ajatellen nyt uudistettava standardi tulee olemaan merkittävästi sitovampi kuin aiempi versio.

Viittaukset tarkastajan pätevyysmääritykseen

Kesällä 2018 julkaistu eurooppalainen tekninen raportti TR 17207 määrittää tarkastajien pätevyyden 6 osa-aluetta. Tämä määritys jäi kohtuullisen vähäiselle huomiolle koska se ei ole standardi. Nyt tähän määritykseen kuitenkin viitataan standardissa EN 1176-7 peräti 4 kertaa; mm. kun puhutaan välineiden asentajien ja tarkastajien pätevyydestä.

Riittävään pätevyyteen vaaditaan standardien tuntemisen lisäksi osaamista riskinarvioista, aluesuunnittelusta, teknisestä tuotannosta, lapsen kehityksestä ja lainsäädännöstä.

Välineiden asennus

Mikäli asennus tehdään välinevalmistajan ohjeista poiketen, tulee muutoksen suunnittelijan olla tehtävään pätevä. Joskus pieneltä vaikuttava muutos onkin toiminnan tai turvallisuuden suhteen merkittävä. Mikäli työmaalla on pätevä valvoja, suuretkaan muutokset eivät välttämättä aiheuta viivästystä asennuksen valmistumiseen.

Päivitetty standardi mainitsee nyt yksiselitteisesti vaatimuksen käyttöönottotarkastuksen tekemisestä aina kun uusia välineitä asennetaan tai oleviin välineisiin tehdään merkittäviä muutoksia.

Tarkastustyypit ja niiden merkitys

Vuositarkastusten, toiminnallisten tarkastusten ja silmämääräisten tarkastusten rinnalle on nyt määritetty käyttöönottotarkastus. Kullekin näistä tyypeistä on määritetty tekemisen syy sekä tehtävät.

Erityisesti uutta ohjeistusta annetaan koskien sellaisia rakenteita, joita ei näe ilman rakenteiden purkamista; mm. perustukset ja ontelopalkit.

Oma kappaleensa on kirjoitettu tarkastusprotokollasta, joka ohjaa tarkastusten ja huollon aikataulua, tehtäviä toimenpiteitä sekä toimii tehdyn työn raporttina. Turva-alusta voi vaatia oman huoltonsa.

Standardi EN 1176-7 tullaan suomentamaan ja se on ostettavissa SFS:n verkkokaupasta julkaisun jälkeen. Standardin sisältö tullaan päivittämään myös Safe to Play -tietokirjastoon kuluvan talven aikana. Safe to Play -sovelluksen käyttäjille uusi tieto päivittyy sovellukseen automaattisesti.