Asiantuntemus

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit seurata miten puuseppä Torniojokilaaksosta kehittyi reilussa kymmenessä vuodessa kautta Euroopan tunnetuksi leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijaksi.

2006 alkaen toiminut pääturvallisuusasiantuntijana Lappset PlayCare:lle, joka tarkastaa ja huoltaa yli  2000 leikki‐ ja liikunta‐aluetta eripuolilla Suomea

Itse tarkastajan on oltava pätevä, mutta lisäksi raportoinnin on oltava yhtenäistä ja tasapainoista. Alueen omistaja haluaa rehellisen kuvan hallinnoimiensa alueiden tilasta. Yksinkin tarkastustoimintaa tekevällä on haasteita ratkaistavana, mutta jos tarkastajia on kymmenen, pitää heillä olla käytössään täsmälliset ohjeet ja työkalut.

Roolini Lappset PlayCaren toiminnassa oli tukea ja jatkokouluttaa tarkastajia. Peruskoulutuksena Lappset PlayCare käytti Viherympäristöliiton leikkipaikkojen peruskoulutusta, mikä oli tuohon aikaan ainoa saatavilla oleva suomenkielinen koulutus.

Järjestelmää luotaessa alkoi melko pian häiritä riskinarviointi, joka perustui kategoriointiin; kärjistäen sanottuna lähtökohtana oli, että jokainen pään- ja kaulan kiinnijuuttuminen katsottiin vakavaksi puutteeksi kun taas jokainen sormen kiinnijuuttuminen katsottiin hieman vähemmän vakavaksi. Tämän vuoksi joskus tuotteiden turva-alustoja uusittiin vaikka koko tuote oli monivikainen.

Tästä alkoi muotoutua ajatus siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Että riskit pitää arvioida kokonaisuutena eikä muusta välineestä eristettynä mittalukuna tai testinä kuten standardi ohjasi tekemään.

Pian vuoden 2008 standardipäivityksen jälkeen laadin PlayCare tarkastajille ohjeen, missä esiteltiin ensimmäinen versio riskinarvioinnista. Yksinkertaisesti sanottuna ajatuksena oli, että vaikka sormen kiinnijuuttuminen perustilanteessa on B-tason vika, se voi tilanteesta riippuen olla A tai C.

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä 21-osaisessa blogisarjassa kerron omat vaiheeni.

2004 alkaen aktiivisesti osallistunut EN 1176 standardisointiin CEN TC 136 / SC1:ssä ja toiminut  Suomen ryhmän edustajana

Turvastandardien merkitys on kiistaton sillä ne luovat linkin lain asettamien periaatteellisten velvoitteiden ja käytännön välille. Vaikka riskinarviointi on tavallaan pieni irtiotto pitkään jatkuneesta valtasuhteesta, missä standardi on kuningas, ilman standardeja ei voi olla kunnollista riskinarviointia.

Lappset on ollut aina aktiivisesti mukana EN 1176:n kehittämisessä. 2000-luvun alussa siihen tuli pieni paussi, mutta vuonna 2004 jatkettiin minun johdolla. Välinevalmistaja hyötyy standardisoinnissa mukana olemisesta, sillä näin voi hieman vaikuttaa standardin sisältöön mutta mikä ehkä merkittävämpää, tuotekehityksellä on täsmällinen tieto siitä, miksi vaatimukset ovat sellaisia kuin ne ovat. Standardisointiin osallistumisesta hyötyy myös siten, että jo varhain tietää tulevista muutoksista.

Standardin laadintaan kuuluu riskinarviointi; koetetaan ennakoida miten lapset käyttävät välineitä ja tutkitaan antropometrisia taulukoita. Välillä politikoidaan ja tehdään keskinäisiä sopimuksiakin eri tahojen välillä. Standardisoinnissa oppi, että yhteistyötä voi tehdä vaikka olisi eturistiriitoja. Selkään puukottajia halveksitaan joka paikassa, mutta suorasanaista ja teknisesti ajattelevaa arvostetaan. Sopii insinöörille!

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä 21-osaisessa blogisarjassa kerron omat vaiheeni.

2004 alkaen arvioinut yli 1000 leikkialueita koskevaa turvallisuuskysymystä.

Leikki- ja liikunta-alueiden omavalvonnalla on pitkät perinteet niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Lappsetin kaltainen kansainvälistä kauppaa tekevä yritys joutuu vähän väliä perustelemaan omien tuotteidensa turvallisuuteen liittyviä ratkaisuja.

Kun aloin profiloitua turvallisuusasioita hoitavana suunnittelijana, alkoivat myös tuoteturvallisuuteen liittyvät kysymykset löytää aina vain suorempaan minun Inboxiin. Ensimmäiset tarkastusraportit saivat aikaa jotakuinkin paniikin, mutta pikkuhiljaa ymmärrettiin, että kyseessä on “vain” yksityinen tarkastaja, joka syystä tai toisesta ei näe turvallisuutta sillä tavalla kuin Lappset. Mikä avuksi? Opettaminen.

• Joihinkin maihin riitti kun kertoi, millä perusteella tuote nähtiin riittävän turvallisena. Esimerkiksi Englanti oli tällainen.
• Joihinkin maihin piti perustella asia standardin tulkitsemisen kautta. Esimerkiksi Saksa ja Tanska.
• Samoin tuli opittua kantapään kautta, että vastaus viranomaiselle pitää olla hyvinkin erilainen kuin yksityiselle tarkastajalle tai vahingon kärsineen lapsen vanhemmalle.

Kävi selväksi, että hyvä ja selvä kommunikaatio, ja mielellään henkilökohtainen, on tärkeää minkä tahansa ongelman ratkaisemisessa.

Osa työtä oli sen suunnitteleminen, miten ongelma korjattaisiin siinä tapauksessa, että ongelma oli todellinen. Riittääkö, että korjataan tämä yksi tuote vai tehdäänkö muutos tuotteen designiin vai mennäänkö jopa niin pitkälle, että käydään korjaamassa kaikki vastaavat jo asennetut tuotteetkin?

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä blogisarjassa kerron vaiheista, jotka ovat edistäneet kehitystäni leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoista.

2004 – 2008, yksi Viherympäristöliiton Leikkipaikkojen turvakoulutusten pääkouluttajista.

Vielä 10 vuotta sitten turvallisuus miellettiin samaksi kuin standardinmukaisuus. Koulutuksissa käytiin läpi standardien vaatimuksia. Ja kun toden totta käytössä olleissa leikkivälineissä oli standardinvastaisuuksia, ne nousivat valokeilaan esimerkkeinä vaarallisista rakenteista. Mm. tämän vuoksi Lappset halusi olla mukana Viherympäristöliiton jo joitakin vuosia järjestämissä koulutuksissa. Vuonna 2004 tuli minun vuoroni astua luokan eteen ja läpikäydä EN 1176:n osa 1, eli yleiset turvallisuusvaatimukset.

On totta, että minkä opettaa toiselle, oppii itse. Kun asian joutui muotoilemaan luokan edessä ex-tempore esityksenä, sen joutui viimeistään siinä sisäistämään. Jos virhetulkintoja esitti, ne eivät jääneet huomaamatta. Koulutuksia pitäessä oppi valmistautumisen merkityksen kouriintuntuvalla tavalla. Asia pitää ymmärtää, ei vain opetella esittämään.

Kurssilaiset saattoivat tauolla kysyä asiaa, jonka olin mielestäni juuri selittänyt… jossain vaiheessa oivalsin, että laadukas oppimateriaali erottaa jyvät akanoista mitä tulee koulutuksen laatuun. Kuvia ja kaavioita tehdessä asian sisäistää samalla itse. Näitä tulin vielä tarvitsemaan muulloinkin kuin vain koulutuksia pitäessä.

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä blogisarjassa kerron vaiheista, jotka ovat edistäneet kehitystäni leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoista.

2002 – 2005, Tuotekehitysinsinööri Lappset Groupissa.

Heti ammattikorkeakoulusta valmistuttuani, vielä musteenhajuinen todistus kirjekuoressa, aloitin työn Lappsetin tuotekehityksessä. Tuolloin tuotekehitysinsinöörejä oli täsmälleen yksi – minä. Lisäksi oli totta kai muita suunnittelijoita, prototyyppien rakentajia ja dokumentoijia. Myöhemmin joukkoon liittyi lisää insinöörejä.

Tekninen suunnittelu oli mukavaa ja koulun jälkeen tuntui hyvältä päästä oikeaan työhön, saada omaa rahaa ja maksaa omat laskut. ; ) Kaikki oli uutta ja hienoa. Ensimmäisessä projektipalaverissa tuntui oudolta kun raavaat miehet keskustelivat siitä, miten lapsi käyttää suunnitteilla olevaa kiipeilyvälinettä. Turvastandardia EN 1176 tutkittiin välillä ilman, että siitä olisi saanut kunnon tolkkua. Kielletyt raot tuli selviksi vaikka se, miten siihen aikaan tehtiin ero helppo- ja vaikeapääsyisen aukon sekä pää- ja jalat edellä kuljettavien aukkojen välillä, oli hämmentävä.

Jo tässä varhaisessa vaiheessa opin kuitenkin sen, että tärkeintä on tuotteen käyttötapa. Toiminteen pitää olla itsessään turvallinen. Pykälien noudattaminen oli taustalla, mutta ei varsinaisesti suunnittelun lähtökohta. Uusi haaste odotti jo nurkan takana.

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijoiksi. Miten siinä voi onnistua?

Yhtä ainoaa ja oikeaa tietä asiantuntijaksi ei tietystikään ole. Tässä 21-osaisessa blogisarjassa kerron miten olen itse siinä onnistunut alkaen uran ensimmäisistä vaiheista ja päättyen edelleen meneillään oleviin projekteihin. Uusi osa julkaistaan joka maanantai päättyen 25. heinäkuuta 2016.

Blogisarjan artikkelikuvat on Islannista parin vuoden takaa. Blogisarjan kaikki osat on varustettu “Asiantuntemus” tägillä.

2002, Valmistui puutekniikan insinööriksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.

Vaikka tekninen koulutus ei ole välttämätöntä leikki- ja liikunta-alojen turvallisuusasiantuntijalle, se auttaa. Esimerkiksi riskinarviointi on puhdasta matematiikkaa joten sen sisäistäminen vaatii matemaattista ajattelua. Tämän voi opetella ilman teknistä pohjakoulutustakin, totta kai, mutta jos se on jo verissä niin hyvä. Itse asiassa monet niistä, jotka ovat hankkineet teknisen koulutuksen kertovat, että koulu muutti tapaa ajatella. Näin kävi minulle ilman muuta.

Esimerkiksi vuositarkastusten tärkeä osa on tuotteen rakenteellisen lujuuden arvioiminen. Puualan koulutus auttaa ilman muuta silloin, kun tuotteen rakenne on puuta.

Kouluttautuminen puu- ja rakennustekniikan koulutusohjelmasta ja siitä puutekniikan suuntautumisvaihtoehdosta loivat pohjan sijoittumiselle leikki- ja liikuntavälineitä valmistavan yrityksen tuotekehitykseen. Siitä enemmän tämän blogisarjan seuraavassa osassa.

Artikkeleiden hakemisto