S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit oppia jotain miten siinä onnistuu.
2012 kutsuttiin ulkopuolisena asiantuntijana Englantiin laatimaan teknistä määritelmää julkiseen käyttöön tarkoitetuille lihaskuntolaitteille, PAS 888.
Kun kontaktit Britanniaan oli saatu aikaan, oli mahdollisuus pienelle, mutta mielenkiintoiselle projektille. Englannissa on standardien rinnalla toinen ikään kuin standardi, PAS, Publicly Available Specification. Ennen kuin EN 16630 standardia oli tehty, aloitettiin laatia PAS 888:aa, teknistä spesifikaatiota ulkokuntolaitteille.
Lappsettia pyydettiin osallistumaan sen laatimiseen ja Lappsetilta työhön määrättiin kukapa muu kuin allekirjoittanut. Jälleen tulivat Lontoon musikaalit tutuiksi. Farewell Leicester square ja TKTS booth.
Tämä tekninen spesifikaatio oli hyvin vahvasti erään laitevalmistajan välineiden mukainen. Oli lähes häiritsevää miten turvallisuusvaatimukset kuvattiin nimenomaisten tuotteiden kautta. Osa vaatimuksista oli erinomaisia, osalla ei tuntunut olevan turvallisuuden kanssa paljoakaan tekemistä.
Uusi piirre tässä teknisessä spesifikaatiossa oli sellaisen ryhmän kuin ei-käyttäjä, huomioiminen. Eli ajatuksena oli varmistaa myös sellaisten turvallisuus, jotka ovat alueella, mutta eivät varsinaisesti käytä välineitä.
Toinen uusi piirre tässä työssä oli se, että riskit jaettiin niihin, jotka voivat johtaa pysyvään vammaan ja niihin, jotka paranevat. Tavallaanhan näin tehdään myös riskinarvioinnissa vaikkakaan ei tällä kaksiportaisesti.
Kolmas ja suoraan sanoen ei kovinkaan mukava uusi piirre liittyi kilpailevaan standardisoimistyöhön. Samaan aikaan kun viimeisteltiin PAS 888 dokumenttia, oli aloitettu EN 16630 standardin laatiminen. Tämän standardisoinin kantavana voimana näytti allekirjoittaneen näkökulmasta olevan dokumentin saaminen nopeasti valmiiksi jotta PSA 888:n vaikutus olisi minimaalinen. Mutta tästä enemmän kun puhutaan EN 16630 standardin laatimisesta.