Mistä tulee se tieto, jota esitetään esimerkiksi Safe to Play -koulutuksissa?
Kuluttajaturvallisuuslaki esittää perusteet kuluttajapalveluiden turvallisuuden arvioinnille. Laki itsessään ei esitä teknisiä vaatimuksia, vaan se esittää, että yhtenä arvioinnin perusteena käytetään standardeja. Leikki- ja liikuntavälineille nämä ovat tärkein lähtökohta.
Europan komissio on julkaissut myös viranomaisten käyttöön riskinarviointimenetelmän. Tämä on linkki riskinarvioinnin ja lain välillä.
Kuluttajaviranomaisten tehtävä on valvoa, että kuluttajille tarjottavat tuotteet ja palvelut ovat riittävän turvallisia. Valvonta perustuu sekä pistokokeisiin että turvallisuudesta vastaavien toiminnan harjoittajien omavalvontajärjestelmien tarkastamiseen.
Euroopassa standardisointi on hyvin pitkälle ei-viranomaistahojen hallussa. Tämä on maailmanlaajuisesti erityistä, sillä monissa maissa valtio laatii standardit, joita valmistajien on noudatettava – eivät valmistajat itse! Standardeja myös tulkitaan eri tahoilla. Voi olla valtiollisia talkintaelimiä (viranomaiset ja järjestöt) tai kansainvälisiä tulkintaelimiä (esimerkiksi EN 1176 tulkintalautakunta).
Muun muassa nämä muodostavat sen kokonaisuuden, mikä luo perusteet leikki- ja liikuntavälineiden ja -alueiden turvallisuuden arvioinnille.
Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 1.2. Vaatimusten taustat.