Otteet tason yläpuolelle vai ei?

EN 1176 ei vaadi tason yläpuolelle, kohtaan josta noustaan jyrkästä nousuelementistä tasolle, otekahvoja joten useissa kiipeilyvälineissä niitä ei ole. Ehkä se, että standardi ei vaadi niitä, tulkitaan tarkoittavan, että niitä ei tarvita. Tai ehkä tuotekehitys on niin standardilähtöistä, että käytettävyys unohtuu. Tai ehkä kahvojen poisjättäminen on seurausta alati tiukkenevasta hintakilpailusta jonka seurauksena perusleikkivälineissä herkkuja ei juurikaan ole.

Australiassa leikkivälineille on EN 1176-standardien lisäksi muutamia lisävaatimuksia. Yksi näistä huomauttaa, että aukossa tulisi olla kahvat vaikkakaan niitä ei vaadita.

Riskinarvioinnillisesti ajatellen kahvat ehdottomasti kannattaa olla. Putoaminen on yleisin vahingon syy ja tällaisessa kohtaa putoaminen taaksepäin selälleen on aivan ilmeinen riski.

 

Miksi tehdä riskinarviointi aina RAPEX direktiivin mukaisesti?

Otan alkuun kaksi elävää esimerkkiä, jotka osoittavat, että sääntöjä noudatetaan pilkulleen silloin kun siitä ei ole itselle haittaa.

Esimerkki 1: Rovaniemellä eräs henkilö rakensi lukkonurkallisen hirsitalon alueelle, missä lukkonurkat oli kielletty. Viranomaiset määräsivät muuttamaan talon ulkoalun rakennusluvan mukaiseksi. Miksi? Koska pitäähän sääntöjä noudattaa! Rakennuksen tulee olla rakennusluvan mukainen ja se joka virheen teki, maksaa muutoksen.

Esimerkki 2: Olimme mitoittamassa parkkialuetta rakennuksen ja tontin rajan väliin kun havaittiin, että 20 vuotta sitten rakennettu talo on 2,5 metriä väärässä paikassa eikä parkkipaikka sovikaan siihen, mihin se oli asemakaavan mukaan suunniteltu. Virheen oli tehnyt kaupungin virkamies. Maksaako kaupunki rakennuksen siirron koska nythän se on selvästi rakennusluvan vastainen? Älä hulluja puhu, ei tietenkään.

Miksi esimerkissä 1 ollaan tiukkoja mutta esimerkissä 2 ei? Miksi talon lukkonurkat on pahempi asia kuin koko rakennuksen sijainti väärässä paikassa?

Leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuus

Perinteisesti leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuutta on valvottu standardien valossa. Standardin mukainen on “turvallinen” ja standardin vastainen on “vaarallinen”. Näin ei kuitenkaan ole.

Kun tarkastaja havainnoi leikkialuetta, hän näkee sekä riskejä, että standardinvastaisuuksia. Usein standardinvastainen on riski, mutta ei aina. Lisäksi standardin mukainen tuote, tai muu rakenne jota standardit eivät koske, voi olla riski.

Tästä huolimatta pidetään usein kiinni siitä, että standardinvastainen on vaarallinen. Miksi?

Osittain samasta syystä kuin rakennusvalvonnassakin. Kun ei itse tarvitse vastata korjauskuluista, on helppo olla tiukka. Hyvä tarkastaja hyväksyy standardinvastaisenkin silloin kun se on riittävän turvallinen.

Standardinvastaista ei saa kuitenkaan ilman hyvää perustetta todeta riittävän turvalliseksi. Siitä voi joutua vastuuseen jos tuotteessa sattuukin vahinko. Vahinkoja ei satu usein, mutta joskus kuitenkin.

Miksi vain RAPEX direktiivin mukaista riskinarviointia?

Jos vakava vahinko sattuu, vakuutusyhtiö maksaa vahingonkärsineelle, mutta hakee korvauksia takaisin syyllisenä pitämältään taholta siviilioikeudessa. Tämä voi olla tarkastaja. Jotta ei joutuisi maksumieheksi, pitää oma riskinarvio pystyä perustelemaan.

  • Ensimmäinen lenkki omassa puolustuksessa on osoittaa, että on aina käyttänyt hyväksyttyä riskinarviointiskaalaa. Ainoa juridisesti hyväksyttävä on RAPEX direktiivissä.
  • Toinen lenkki on käydä läpi kyseinen yksityiskohta ja osoittaa, että siihen liittyvä riski oli hyväksyttävä.
  • Jos molemmissa onnistuu, ei hätää pitäisi olla. Case closed.

Jos teit riskinarvioinnin RAPEX direktiivin mukaan, syytä hätään ei pitäisi olla, vaikka varmasti oikeusprosessi stressaakin. Siksi jokaisen tarkastajan pitäisi ymmärtää RAPEX direktiivin mukainen systemaattinen riskinarviointi ja käyttää vain sitä.

Mitä tarkoittaa kirjan nimi Leikisti turvallinen?

Erään arvostamani markkinoinnin asiantuntijan mukaan kirjan niemen on herätettävä tunnereaktio jäädäkseen mieleen. Jos pohdit että eivätkö leikkipaikat olekaan oikeasti turvallisia, on kirjan nimi onnistunut tässä.

Mutta tämä nimenomainen nimi paljastaa myös suuren salaisuuden. Seikan, jota ei julkisesti sanota. Turvallinen juridisessa mielessä ei ole turvallinen siinä mielessä kuin kuluttaja sen ymmärtää.

Olen usein aloittanut esityksiä kysymällä: Mitä tarkoittaa turvallinen? Käytännössä poikkeuksetta vastaus on sen suuntainen, että ei satu vahinkoja. Niinhän sitä luulisi vaan ei pidä paikkaansa. Juridisesti turvallinen on sellainen, joka täyttää lain mukaisen turvallisuuden arvioinnin kriteerit. Ja tällaisessa voi sattua, ja sattuukin, vahinkoja. Euroopan leikkikentillä sattuu arviolta 100 000 ensiapuahoitoa vaativaa vahinkoa joka vuosi. Kuulostaako turvalliselta?

Niin kauan kuin standardinmukaisuutta pidetään synonyyminä turvalliselle, leikkikentät ovat turvallisia vain leikisti. Jos joskus saavutetaan tilanne, jossa turvallisuusasiantuntijat ja erityisesti tuote- ja aluesuunnittelijat aidosti ymmärtävät ja osaavat riskinarvioinnin, kirjoitan kirjan Oikeasti turvallinen. ; )

Artikkeleiden hakemisto

Keinuistuimet talveksi pois vai ei?

S2P Inspect koulutuksessa yksi riskinarviointiharjoitus tehdään siitä, missä olosuhteissa keinuistuinten poistaminen on riskinarvioinnillisesti järkevää ja milloin ei. Kuten tiedossa on, joissakin kaupungeissa on tapana kerätä istuimet pois, toisissa ei.

Turvallisuuden lisäksi voi olla muitakin syitä istuinten poiskeräämiseen. Esimerkiksi istuimista on mitattu kohtuullisia linnun ja ihmisen ulosteeseen liittyviä bakteeripitoisuuksia. Niinpä istuinten pesu ja huolto on hyvä tehdä hiljaisina talvikuukausina.

Ajatellen vain istuimesta putoamisen aiheuttamaa riskiä, vastaus otsikon kysymykseen riippuu siitä, kuinka monta päivää keinun turva-alue on jäinen ja sitä kuinka paljon keinuilla on käyttöä. Kuten artikkelikuvasta näkee, lumi ei ole ongelma lainkaan. Pakkautunut lumikaan ei ole kovin kovaa. Mutta jää ja erityisesti jäätyneen loskan epätasainen pinta on riski jos siihen lyö päänsä.

Artikkeleiden hakemisto

Vesistö riskinä leikkikentän läheisyydessä

Kuva on Rovaniemeltä. Alle 100 metrin päässä on sekä koulu, että päiväkoti. Päiväkodin piha on asianmukaisesti aidattu, mutta koulua ei. Lienee varmaa, että koululaisten ei ole lupa tulla lammen rantaan kouluaikana. Mutta muulloin lammen ympäristö on aktiivisessa virkistyskäytössä vaikkei se mutapohjansa vuoksi olekaan uimakelpoinen. Sen sijaan, että vesistö koetettaisiin rajata lasten oleskelualueesta pois, sen ympärille rakennettiin viime kesänä uudet pitkospuut, jotta sen läheisyydessä olisi mukavampi viettää aikaa.

Selvästikään tätä vesistöä ei ole arvioitu sellaiseksi riskiksi, minkä läheisyydessä lasten ei toivottaisi viettävän aikaa.

Miten vesistön riski arvioidaan?

Yksi tekijä on rannan jyrkkyys vesirajan yläpuolella. Mitä salakavalampi rantatörmä on, sitä suurempi todennäköisyys on sille, että lapsi putoaa tai liukuu tahtomattaan veteen.

Toinen tekijä on pohjan jyrkkyys ja laatu vesirajan alapuolella. Jyrkkä ranta on vaarallisempi kuin loiva. Edelleen mutainen pohja on vaarallisempi kuin kova.

Virtaavuus on oleellinen tekijä. Rauhallinen lampi on pienempi riski kuin kuohuva virta.

Ja vielä yksi tekijä on se, kuinka paljon vesistön luonne muuttuu vuoden mittaan. Jos puro on rauhallinen suuren osan vuodesta, mutta tulva-aikana muuttuu syväksi ja kuohuvaksi koskeksi, eivät lapset välttämättä osaa suhtautua oikein veden riskeihin tulva-aikana.

Milloin aita?

Päiväkodit ovat oma lukunsa, sillä niiden pihat pitää viranomaismääräyksen vuoksi aidata aina.

Kuluttajaturvallisuuslain mukaan kuluttajapalvelusten yleensä tulee olla turvallisia. Tämä tarkoittaa sitä, että riskien, joita väistämättä aina kaikessa toiminnassa on, tulee olla hyväksyttävän suuruisia ja ennalta nähtäviä. Lisäksi erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin, joilla on alentunut kyky arvioida omaa turvallisuuttaan, kuten nuoret lapset.

Luonto itsessään ei ole kuluttajapalvelus, mutta jos luonnon elementti kuten vesistö tehdään leikkialueeksi, se on kuluttajapalvelus. Jos vesistö arvioidaan vaaralliseksi, pitää varmistaa, että leikki ei huomaamatta siirry leikkikentältä vesistöön. Jos lapset päättävät mennä veteen, sitä ei voi estää. Mutta niin tehdäkseen heidän pitää joutua poistumaan leikkikentältä tai koulun pihalta ja sitten siirtymään vesistön ääreen. Keinoja vesistön ja leikkikentän toiminnolliseen erottamiseen on useita aidan ollessa yksi.

Artikkeleiden hakemisto

 

Pitäisikö skeittipooliin rakentaa poistumisluiska?

Kesällä 2014 kiersin Lappsetin PlayCaren mukana tarkastamassa Helsingin skeittialueita. Kuvan pooli poikkesi muista, koska sen kaikki reunat nousevat pystyyn, minkä vuoksi siitä poistuminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta silloin kun:

  • laidat ovat jäiset.
  • poolissa on syystä tai toisesta alle 3-vuotiaas.
  • nilkka on nyrjähtänyt.
  • kannetaan paareja.
  • henkilö on humalassa tai liikuntarajoitteinen.

Tällainen design ei ole skeittistandardin vastaista. Kuitenkin, koska se ei tuo mainittavaa lisäarvoa skeittaajille, ja koska siihen liittyy ilmeisiä riskejä, olisi poolit viisasta suunnitella niin, että niistä johtaa pois vähintään yksi tasainen luiska.

Vastuuvapautuslauseke

Artikkeleiden hakemisto

Millainen on hyvä kiipeilyseinä?

Leikkiväline- ja boulderingstandardien välillä on paradoksi. Leikkivälinestandardi sallii lähes yhtä korkean kiipeilyseinän kuin boulderingstandardikin, mutta merkittävästi heikommalla iskunvaimennuksella. Jos minulta kysytään, leikkivälinestandardi sallii liian vaaralliset kiipeilyseinät.

Leikkivälineissä pitää olla haastetta, mutta ei tarpeettomia riskejä. Esimerkiksi riipuntasillan putoamiskorkeuden nostaminen ei tee toiminnosta haastavampaa, mutta se tekee putoamisen seuraamuksista vakavampia. Kasvattaa siis riskiä mutta ei haastetta.

Millainen olisi hyvä kiipeilyseinä leikkialueella?

Koska kiipeilyseinässä käyttäjän painopiste on jalan tukipisteen ulkopuolella, pelkästään paikallaan pysyminen on haastavaa. Samasta syystä sivuttaissiirtyminen on lähes yhtä haastavaa kuin ylöspäin kiipeäminen. Hyvä kiipeilyseinä hyväksikäyttää tätä.

Leikkialueelle rakennettavan kiipeilyseinän olisi hyvä olla sellainen, että käyttäjä lähtee matalalta korokkeelta ja pyrkii siirtymään sivuttain toiselle tasanteelle ilman, että koskettaa maata. Tällaisessa rakenteessa on kaikki edut, mutta ei juurikaan heikkouksia.

  • Kiipeilyseinää voi käyttää useampi lapsi samanaikaisesti ilman vaaraa toisen päälle putoamisesta.
  • Putoaminen ei tapahdu korkealta.
  • Päästyään perille lapsen ei tarvitse tulla alas.

Artikkeleiden hakemisto

Leikkialue – turvallisuuden osatekijät

Kokonaisturvallisuus on osatekijöiden summa.

Leikkialueen on oltava houkutteleva

Vaarallisin leikkialue on sellainen, jossa lapset eivät viihdy. Sinne tulevat tai sinne tuodut lapset hakevat virikkeitä ympäristöstä missä riskit totta kai ovat suuremmat. Lopputulos on sama, jos lapset eivät ensinkään ole kiinnostuneita tulemaan leikkialueelle, vaan viettävät aikansa leikkien muualla.

Houkuttelevuuteen liittyy auttamatta riski – haaste. Pelkät kirkkaat värit eivät tee rakennelmasta kiinnostavaa, vaan tuotteessa pitää olla toimintoja, joissa saa kokea vauhtia, jännitystä, korkeita paikkoja tms.

Ympäristön riskit on huomioita

Merkittäviä riskejä ovat vilkasliikenteinen tie, vesistö, jonka rannat ovat jyrkät ja vesi vuolaasti virtaava tai jyrkänteet. Vähäisempiä riskejä ovat rakennukset, puut ja liikunta-välineet.

Näiden kohdalla pitää tehdä tapauskohtainen riskiarvio ja jos tarpeen huomioida se sopivin keinoin kuten aitaamalla tai rakentamalla jotain muuta maisemointia leikkialueen ja tunnistetun riskin väliin.

Iskua vaimentava alusta on asennettava

On paradoksi että iskua vaimentava alusta on riski itsessään. Se antaa turvallisuuden tunteen vaikka todellisuudessa suojaa vain kaikkein vakavimmilta vammoilta. Jos leikkivälineestä putoaa, sattuu aina.

Iskunvaimennuksen suuruutta kuvataan HIC arvolla. Mitä suurempi HIC arvo, sitä kovempi isku. Minimivaatimus on HIC 1000, mikä täyttyy kaikilla alustamateriaaleilla totta kai. Hiekalla HIC arvo on tyypillisesti 200-400. Jos siis halutaan hyvä iskunvaimennus, valitaan alustamateriaaliksi hiekka. Mutta hiekalla on omat heikkoutensa eikä sitä ymmärrettävästi haluta aina käyttää.

Vaarallisimmat tuotteet ovat kuitenkin riittävän turvallisia

Maailman leikkikentillä sattuu pyöreästi miljoona ensiapua vaativaa vahinkoa vuodessa.

Olisi kiusaus sanoa, että tuote, jossa vahinkoja sattuu eniten, on vaarallisin. Eipä ole. Vaarallisin on tuote, jossa sattuu eniten vahinkoja suhteessa käyttömäärään. Vaikka eniten vahinkoja sattuu liukumäissä ja keinuissa, suhteessa käyttömäärään eniten vahinkoja sattuu riipuntasilloissa.

Vaarallisimmat vahinkotyypit ovat (korkealta) putoaminen, kuristuminen ja kaatuvan tuotteen alle jääminen.

Oheisrakenteet ovat ongelma vain harvoin

Kalusteet ja muut ei-leikkivälineet ovat osa leikkikenttää vaikka eivät ole leikkivälineitä. Näiden turvallisuutta ei tarkasteta leikkivälineiden turvallisuusvaatimuksien mukaan, mutta ilmeisimmät riskit pitäisi huomioida.

Piharakennuksen seinään ei kannata laittaa köynnöskasvien varalle puuristikkoa, aitaa ei kannata rakentaa vaakalaudoituksella eikä sen yläreunaan pidä jättää muotoja, joissa kaulan kiinnijuuttuminen on ilmeistä.

Artikkeleiden hakemisto

Kurkistus Utopiaan

 

Artikkelin nykyarvio: Jo tässä varhaisessa vaiheessa vuonna 2006, kirjoittaessani tätä Viherympäristö-lehdessä julkaistua kolumnia, yritin ymmärtää tasapainon sopivan riskin ja standardinmukaisuuden välillä. Pitkä on tie takana, jotta nyt ollaan tilanteessa, missä voidaan käyttää jotakuinkin viimeisteltyjä riskinarviointityökaluja.

Kurkistus Utopiaan

Vuonna 1516 Thomas More julkaisi kirjan nimeltä Utopia. Kirjassa Utopia on kaukainen maa, jonka merenkävijä sattuu löytämään, ja josta hän ystävälleen kertoo. Utopia on täydellinen yhteiskunta, jossa kompromisseja ei tarvita, koska optimaalinen ratkaisu kaikkeen on löydetty.

Tämän klassikkoteoksen innoittamana alkoi kansalainen pohtia millainen olisi leikkikenttä Utopiassa. Täydellinenhän se olisi, totta kai! Edes liukumäen pinta ei kuumentuisi auringon paisteesta, eikä kieli tarttuisi pakkasen kylmettämään pintaan. Ilkivaltaa ei Utopiassa olisi, ja vaikka olisikin, ei tuotteita saisi rikottua vaarallisiksi, ja pinnat puhdistuisivat töherryksistä seuraavan raikkaan sateen tullen.

Kevyistä rakenteista huolimatta tuotteet kestäisivät huojumatta suuriakin käyttäjiä. Mikäli ihme tapahtuisi ja jokin osa hajoaisi tai kuluisi liikaa, voitaisiin varaosa vaihtaa ilman työkaluja. Utopiassa leikkikenttävälineet olisivat äärimmäisen turvallisia. Niistä ei voisi tippua, eikä niiden pehmeään pintaan voisi kolauttaa itseään kipeästi, eikä niissä olisi aukkoja, joihin alati kasvavan lapsen polvi voisi juuttua kiinni. Utopiassa on kaikki tasapainossa.

Voidaanko täydellinen turvallisuus saavuttaa?

Mutta eipä ole kansalaisen todellisuus kuten arki Utopiassa. Onko realistista – tai edes mahdollista – rakentaa tuotetta jossa vahinkoja ei satu?

Ympäristörakentamisen messuilla on voinut törmätä tuotteeseen, jossa nuoret kansalaiset väsymättömän näköisesti hyppivät turvalaatalta toiselle katse tiukasti monitoriin lukittuna. Näytöllä etenevää peliä ohjataan liikkumalla laatalta toiselle. Tämä on periaatteessa äärimmäisen turvallinen tuote; putoamiseen ei ole mahdollisuutta, eikä turvalaattaa kovempia kohteita ole.

Kyseisen tuotteen suunnittelun aikana sitä testattiin kouluympäristössä. Eräässä asiakaspalautteessa huomioitiin, että yksi käyttäjä oli kompastuessaan saanut polvinahkaan naarmuja. Tämä osoittaa, ettei absoluuttista turvallisuutta voida saavuttaa, vaikka tuote olisi pelkkiä turvalaattoja. Aina voi sattua vahinko. Äärimmäinen turvallisuuden tavoittelu saa aikaa tylsiä välineitä, joissa kukaan ei tahdo leikkiä.

Turvallisuus vs. riskinotto

Leikkivälinestandardit ovat muuttumassa. Yksi oleellisimmista uudistuksista on Standardin EN1176-1 uusi johdanto, jossa huomioidaan eri-ikäisten lasten vaihteleva kyky hallita riskinottoaan. Toisten lasten juostessa koskenrantakivikossa Ylitorniolla, toiset juoksettavat roolipelihahmoaan mukavasti kotisohvalta pitkin Kalimdorin mantuja World of Warcraftin tahtiin.

Motoriikka ja koordinaatio ovat taitoja, jotka on opeteltava. Toisen “läheltä piti” -tilanne on toisen onnettomuus. Tämän vuoksi leikkikenttävälineet tulee suunnitella siten, että olipa käyttäjä motorisesti miten kehittynyt tahansa, hänen on hallittava välineissä piilevät riskit. Standardi jakaa välineet kahteen osaan: helposti ja ei-helposti saavutettaviin. Luokka määritetään sen mukaan, kuinka helposti käyttäjä välineen osaan pääsee. Esimerkiksi osat, joihin pääsee portaita pitkin, ovat helposti kaikkien lasten saavutettavissa, ja niissä putoamisvaara onkin otettava erityisesti huomioon.

Riskinotto on oleellinen piirre kaikissa leikkiympäristöissä. Leikkikenttävälineet tarjoavat kontrolloidun ympäristön riskin ottamiseen, mikä tyydyttää inhimillisen tarpeen kohdata haasteita. Siinä missä aloitteleva parkkaaja pudotessaan katukiveykseen voi saada aivoverenvuodon, saa leikkivälineessä rajojaan etsivä hurjapää kuhmun päähänsä ja pariksi päiväksi kipeät niskalihakset.

Kun kansalainen nyt uusin silmin katsoo leikkikenttävälineitä, hän havaitsee, että ehkä ympäristömme onkin juuri sellainen kuin sen tulee olla. Hän näkee Utopian siinä, missä kaksivuotias kiipeää portaita, asettuu liukumäen yläpäähän ja pienen epäröinnin jälkeen liukuu äidin syliin. Utopia pilkistää myös nuorten keinusta hyppäämiskisoissa. Kansalaiselle leikki on rajojen etsimistä, niiden saavuttamista ja uusien asettamista.

Kansalainen kiittää.

Artikkeleiden hakemisto