Kiuruvesi, PRJ 01 0158
Toimin puistotyöntekijänä Kiuruveden kaupungilla. Teen leikkivälineiden tarkastukset leikkikentillä, kouluilla ja päiväkodeissa. Olen myös mukana välineiden pystytyksessä sekä katujen kunnossapidossa ym puistotöissä.
Pidän asioiden sanomisesta lyhyesti ja täsmällisesti. ; )
Safe to Play koulutuksen Project laajuuden kävin vuonna 2017.
Taipalsaari, INS 01 0018
Olen Mäntsälästä lähtöisin ja tullut Lappeenrannan seudulle 80-luvulla teknilliseen oppilaitokseen yhdyskuntatekniikan linjalle. Taipalsaarella olen asunut valmistumisestani lähtien. Kolmen lapsen jälkeen uudelleen kouluttauduin puutarhuriksi. Nykyisin uusioperheeseen kuuluu myös mieheni kaksi aikuista lasta. Harrastuksiini kuuluu oman puutarhan hoitaminen ja sen ikuinen rakentaminen sekä käsityöt ja ristisana tehtävät. Hieman tulee myös ulkoiltua ja luettua alan lehtiä.
Vuodesta 2000 alkaen olen ollut töissä Taipalsaaren kunnalla kunnanpuutarhurina. Kesällä toimin esimiehenä nuorille opiskelijoille ympäristönhoitotehtävissä. Talvisin keskityn toimistoinsinöörin töihin. Alusta asti työnkuvaani on kuulunut leikkipuistot. Taipalsaarella on koulujen ja päiväkotien lisäksi 7 julkista leikkipuistoa.
Taipalsaaren kunnan keskusta sijaitsee 15 km Lappeenrannan keskustasta. Asukkaita meillä on liki 5000. Turvallisuus näkyy myös toimiessani kunnan työsuojelupäällikkönä.
Ensimmäisen kattavan ulkoleikkipaikkojen turvallisuus peruskurssin kävin v. 2008 Jyväskylässä. Tarkastajaksi pätevöidyin Safe to Play koulutuksessa 2015.
Leikki- ja liikunta-alueiden turva-alustoille on iskunvaimennusvaatimus, joka tunnetaan nimellä HIC testaus. Perinteisesti testauksia on tehty vähän ja palveluntarjoajia on harvassa. Nyt tilanne voi kuitenkin muuttua EN 1176-1 liitteen H julkaisun myötä. Vaikka testaus voidaan tehdä mille alustalle tahansa, useimmiten se tehdään kiinteille, paikalla valetuille alustoille.
Uusi liite esittää, että erityisesti paikalleen valettujen alustojen iskunvaimennus tulisi testata. Testin tekemisestä on hyvä mainita tarjouspyynnössä ja sen teettäminen on tilaajan oikeus ja etu. Tarjouspyynnössä voidaan ottaa myös kantaa pinnan visuaaliseen ilmeeseen liittyen värialueiden geometrioiden siisteyteen ja pinnan yhtenäisyyteen (kuivumisen jälkeen lisätty materiaali jättää ruman sauman pintaan).
Testaamisesta on selkeä hyöty, sillä se sekä varmistaa riittävän turvallisuustason että viestittää asennuksen tekijälle huolellisen työn ja riittävien kerrosvahvuuksien merkityksestä.
Eikö materiaalitoimittajan ohjeistama kerrosvahvuus ole riittävä tae? Ei, sillä lopulliseen laatuun vaikuttaa monet ulkona tehtävän asennuksen olosuhteet ja tekijän ammattitaito. Testauksen puolesta puhuu myös se, että toisin kuin useimmat olettaa, kiinteän turva-alustan ja erityisesti kimpoavan alustan riskitaso on irtonaista materiaalia korkeampi.
Aihetta on käsitelty laajasti Safe to Play -kirjan sivuilla 60 – 66 (tilaa).
Köysiä käytetään leikkivälineissä moniin tarkoituksiin. Kiipeilyköysinä näille on kaksi kategoriaa omine vaatimuksineen.
Molemmista päivästä kiinnitettyjen köysien tulee olla halkaisijaltaan 16 – 45 mm, jotta siitä olisi hyvä ottaa puristusote.
Vain toisesta päästä kiinnitetyn köyden halkaisijan tulee olla 25 – 45 mm, jota siihen olisi riittävän vaikea tehdä kuristumisen mahdollistavaa silmukkaa. Lisäksi näillä köysillä tulee olla riittävä varoetäisyys viereiseen rakenteeseen tai toiseen köyteen.
Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.2.8. Köydet.
Riipuntasilta on täysin eri asia kuin riippusilta. Riipuntasilta on sarja otteita, joita myöten kuljetaan riippuen yleensä tasolta toiselle.
Standardissa EN 1176-1 ei ole riipuntasilloille täsmällisiä mitoitusvaatimuksia. Riipuntasillat ovat kuitenkin yksi vaarallisimmista leikkielementeistä, joten niiden mitoitukseen on syytä kiinnittää huomiota. Onneksi USA:ssa käytettävässä leikkivälinestandardissa ASTM 1487 on mitoitusohjeet riipuntasilloille. Huomiota on kiinnitettävä mm.
Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.2.7. Riipuntasilta.
Leikkivälinestandardissa EN 1176-1:2008 on tunneleita koskien pieni epäselvyys, joka nyt korjaantuu vuonna 2017 julkaistavassa revisiossa.
Allekirjoittaneen aloitteesta tehty uusi määritelmä tunnelille esittää, että tunneli on sellainen, jota kuljetaan joko kontaten tai ryömien. Vaikka tämä kuulostaa itsestään selvyydeltä, se auttaa paljon. Miksi?
Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.2.6. Tunneli.
Leikkivälineiden portaat katsotaan ramppien tavoin elementiksi, jota voi käyttää ilman käsitukea. Portaita on, toisin kuin tikkaita, tarkoitus voida laskeutua kasvot kulkusuuntaan. Tämän vuoksi portaissa pitää olla riittävä etenemä.
Leikkivälineiden portaat mitoitetaan lapsille, joten askelman etenemän tarvitsee olla vain 14 cm.
Portaille on merkittävä määrä erityisiä vaatimuksia, kuten askelmien muoto, käsituki ja niin edelleen. Portaiksi katsotaan jo kaksi askeltasoa. Portaiksi ei siis katsota yhtä askelmaa esimerkiksi maan ja leikkivälineen tason välillä.
Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.2.2. Portaat.
Yleensä kun puhutaan rampista, ajatellaan pyörätuolikäyttöä. Kuitenkin leikkivälineissä rampilla tarkoitetaan mitä tahansa kaltevaa tasoa, jota myöten voi kävellä ilman käsitukea.
Rampin kallistuksen vuoksi sen pinnan tulee tarjota riittävä kitka. Leikkivälineiden turvastandardi EN 1176-1 ei varsinaisesti kerro sitä, missä kulmassa vaaditaan tietynlainen materiaali tai kuvio. Karkeasti sanottuna ja omaan kokemukseen perustuen, alle 10° menee ilman varsinaista kitkamateriaalia. Sopiva karhennus, kuten hiekkapaperi riittää reiluun pariin kymmeneen asteeseen, minkä jälkeen tarvitaan kunnon kuvio kuten poikkirimoitus.
Yli 38° kulmassa olevia tasoja ei katsota rampeiksi, vaan loiviksi kiipeilyseiniksi.
Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.2.1. Ramppi.
Tekninen raportti TR 16467 käsittelee leikkivälineiden esteettömyyttä. Esteettömyydellä tarkoitetaan sitä, että suunnittelussa on huomioitu käyttäjät, joilla on jokin toimintaa rajoittava vamma.
Kantavana ajatuksena on, että välineitä ei suunnitella vain vammaisille lapsille. Se, että vammattomat lapset erotettaisiin eri leikkialueen osaan kuin muut, ei palvele kenenkään etuja. Tarkoituksena on, että kaikenlaiset lapset voisivat leikkiä yhdessä.
Pyörätuolikäyttäjien huomioiminen on yksi tapa tehdä leikkivälineestä esteetön, mutta ei suinkaan ainoa. muita keinoja on muun muassa
Vaikka kokonaisuus on laaja, tässä kirjoituksessa on hyvä nostaa yksi yksityiskohta esiin: Julkisia tiloja koskevat ramppien kaltevuuskulmat eivät välttämättä ole oikeat leikkivälineeseen. Välineen on tarkoituskin olla hieman haastava, joten nousukulma voi olla hieman jyrkempi. Välineen on myös tarkoitus olla hauska, joten rampin aaltoileva muotoilukin on perusteltu.
Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.14. Leikkivälineiden esteettömyys.
Leikki- ja liikuntavälineet kuuluvat REACH direktiivin alaisuuteen, mutta eivät yleisen tuoteturvadirektiivin alaisuuteen.
Näin ollen leikkivälineitä koskee PAH kemikaalien käyttörajoitukset mutta ei esimerkiksi Ftalaatteja ja Bisfenoli-A:ta koskevat rajoitteet.
PAH kemikaalien rajoitusten suurin vaikutus osuu kierrätettyjen autorenkaiden käyttöön keinuistuimina ja iskua vaimentavina alustoina.
Tätä aihetta on tarkasteltu Safe to Play -kirjan luvussa 4.1.11. Kemikaalit.