Peliareenan ympärillä olevan aidan käyttötarkoitus ratkaisee, millaisia turvallisuusvaatimuksia siihen kohdistuu. Rajaako aita pelialueen vai pysäyttääkö se vain harhapallot?
Reunarakenne rajaa peliä
Reunarakenne on jääkiekkokaukalon laitaa vastaava rakenne. Se rajaa pelialuetta ja pelaajien liikettä. Pelaajat voivat juosta sitä vasten, ja pallo voi kimmota siitä takaisin peliin.
Siksi reunarakenteen on kestettävä törmäilyä, toistuvia palloniskuja ja voimakkaita potkuja. Myös sormen kiinnijuuttumisvaara ja rakenteen kiipeiltävyys on huomioitava.
EN 15312 -standardin mukaisissa testeissä arvioidaan muun muassa seinäelementin iskunkestävyyttä. Tavalliset kevyet metalliverkkoaidat eivät läpäise näitä testejä: toistuvat iskut ja tärinä voivat löysyttää kiinnityksiä ja taivuttaa elementtejä.
Pallonpysäytysseinä pysäyttää harhapallot
Pallonpysäytysseinän tehtävä on estää palloa kulkeutumasta esimerkiksi viereiselle kulkuväylälle tai leikkialueelle. Sen korkeutta valittaessa huomioidaan pelattavat lajit, käyttäjät ja ympäristö. On tietysti mahdotonta täysin estää palloa karkaamasta, mutta silti voidaan pienentää ohikulkijoiden riskiä ja pysäyttää valtaosa kohtuullisista harhapalloista.
Erilliseen pallonpysäytysseinään ei sovelleta samoja lujuusvaatimuksia kuin reunarakenteeseen. Jos jäykkä pallonpysäytysseinä on osa reunarakennetta ja jatkuu siitä ylöspäin, sen on täytettävä reunarakenteen lujuusvaatimukset 1,5 metrin korkeuteen asti.
Sijoitus ratkaisee
Pallonpysäytysseinän ja pelialueen väliin pitää jättää tilaa; noin 1–1,5 metriä on tavallisesti ok. Näin pelialueella juokseva pelaaja ei törmää verkkoon eikä vahingoita sormiansa.
Jos aita on suoraan pelialueen reunassa, se on reunarakenne – riippumatta siitä, millä nimellä sitä myydään.