Useimmat meistä todennäköisesti ajattelee, että omassa tavassa hoitaa asioita on vähän, jos lainkaan, parantamisen varaa. Vaikka kukin mielellään ajattelisi ”outside the box”, todellisen luovuuden vaatima keskittyminen on ylellisyys, jota vain harvalla on.
Lisähaasteen oman toiminnan arvioimiseen tuo se, että rajoittunut ajattelu ja toiminta on yleensä helpompaa kuin kokonaisvaltainen.
Organisaatiotasolla on helppo kirjata tavoitteisiin toiminnan jatkuva parantaminen tavoitteina mm. että työntekijät voivat olla tyytyväisempiä, toiminta on laadukkaampaa ja resurssit saadaan tehoikkaimpaan käytöön.
Miten EN 1176 standardin lukemisesta alkanut turvallisuusasiantuntijan ura johti nykyiseen ajatteluun, jossa kaikki ulkovapaa-ajan alueet ovat saman järjestelmän piirissä?
Taso 1. Leikkivälineet
Valmistuin (Esa J, Safe to Play, TJ) vuonna 2002 ja menin töihin Lappsetin tuotekehitykseen.
Alussa turvallisuus oli sama kuin yksityiskohdat, jotka sovellettiin mitoituksen kautta. Pikkuhiljaa kokemus karttui ja muodostui käsitys siitä, miten suunnitellaan turvallisuusvaatimukset täyttäviä leikkivälineitä.
Jos itsetyytyväisyys koskaan oli ongelma, niin eroon siitä pääsi nopeasti, kun erään tuoteryhmän tuotteet joutuivat myyntikieltoon Tanskassa ja ymmärsin, että standardin mukainen ei ole sama kuin turvallinen.
Taso 2. Liikuntavälineet
Peliareenastandardin EN 15312 julkaisun myötä osallistumiseni standardien kirjoittamiseen laajeni liikuntavälineisiin. Oli helpotus huomata, että liikuntavälineissä pätee samat turvallisuusperiaatteet kuin leikkivälineissäkin; käyttäjät eivät ole vain lapsia ja käyttö on erilaista kuin leikkivälineiden.
Tämän myötä kehittyi ajatus, että leikki- ja liikuntavälineet ovat samaa tuoteryhmää; käyttäjät vain ovat erit. Eikä siinä ole mitään erikoista sillä onhan eri leikkivälineilläkin eri käyttäjät!
Taso 3. Leikki- ja liikunta-alueet
Usein kokonaisuus on osiensa summa. Mutta leikki- ja liikunta-alueet sisältävät kaikki alueen objektit vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ei siis voi ajatella, että väline, joka on yhdessä paikassa ”turvallinen” soveltuu mille tahansa alueelle!
Välineiden valinta, ikäryhmä, kapasiteetti, ympäristö, aluerakenteet ja niin edelleen, pitää kaikki ottaa huomioon, vaikka niille ei välttämättä ole erityisiä turvallisuusvaatimuksia. Miten se on mahdollista?
Riskinarviointi ei ole riippuvainen standardeista vaikkakin ne auttavat tunnistamaan vaarat ja esittävät vaatimuksia perustilanteisiin. Riskinarviointi on työkalu, joka todella vapauttaa luovuuden ja auttaa käyttämään maalaisjärkeä juridisesti hyväksyttävissä rajoissa.
Kun nyt kerran oli päästy ulos laatikosta, jota rajoittaa standardit, miksi jäädä leikki- ja liikunta-alueille?
Taso 4. Vapaa-ajanalueet
Kaikki vapaa-ajanalueet ovat hämmästyttävän samanlaisia. On käyttäjiä, on varsinainen toiminne ja on ympäristö. Osan riskeistä käyttäjä tunnistaa ja osaa ei välttämättä tunnista. Rakenteisiin pätee hyvin pitkälle samat turvallisuusperiaatteet ja niitä pitää huoltaa.
Kun kuoriutuu ulos laatikosta, joka rajoittaa ajattelun leikki- ja liikunta-alueisiin, avautuu maailma, jossa kaikki vapaa-ajanalueet ovat samankaltaisia. Kaikkia voi suunnitella samojen periaatteiden mukaan. Kaikkien vaarat voidaan tunnistaa ja riskit arvioida samoilla työkaluilla. Kaikkien huolto on loppujen lopuksi samanlaista.
Uusi tulevaisuus alkaa nyt
Edellä kuvattu ajattelutavan kehitys johti Safe to Play ekosysteemin kehittämiseen. Uusin Management järjestelmä mahdollistaa sen, että kuntien vapaa-ajanalueet voidaan tuoda yhden turvallisuudenhallintajärjestelmän sisään. Käytetään siis hyväksi yli 20 vuoden aikana hankittua osaamista leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden hallinnasta ja tuodaan järjestelmään mukaan kaikki vapaa-ajanalueet: Ulkoilureitit, kuntoportaat, uimarannat, nuotiopaikat ja vaikka kelkkareititkin! On aika muuttaa ajattelua. Uusi teema on: ”Vapaa-ajan alueiden keskitetty turvallisuuden hallinta.”
