Miten tullaan asiantuntijaksi? (13)

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea miten minusta tuli yksi leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuuden tunnetuimmista asiantuntijoista Euroopassa.

2012 kirjoitti turvallisuusohjeen PLAN hyväntekeväisyysjärjestön Itä-Afrikassa toimiville varhaiskasvatuskeskuksille.

Tällaisia projekteja voisi olla enemmän: tuttu aihealue, mutta täysin uusi näkökulma. Kylkiäisenä tuli ehkä paras työetuus tähänastisella urallani.

Projekti alkoi siitä kun toimitusjohtaja kertoi Lappsetin aloittaneen yhteistyön Plan Internationalin kanssa. Yksi osa tuota työtä voisi olla leikkialueiden turvallisuusoppaan kirjoittaminen Planin Itä-Afrikassa oleville varhaiskasvatuskeskuksille.

Alkupalaverin jälkeen laadin ohjeen niin pitkälle kuin oman työpöydän äärestä saatoin. Sitten lähdin mukaan avustustyöntekijöiden kanssa Ugandaan. Maaseudun punaisenruskeita teitä ajettiin maasturilla kunnes tie muuttui poluksi joka kiersi pieniä maatiloja banaanipuineen. Lopulta tultiin varhaiskasvatuskeskuksen pihaan, jossa ehkä reilu kolmenkymmentä köyhän maaseudun lasta opetteli esikoulutaitoja ennen kuin lähtisivät kaupunkiin varsinaiseen kouluun.

Pihalla oli pyöreästä puusta ja loppuun kuluneista autorenkaista rakennettuja, varsin mukavan näköisiä leikkivälineitä. Silloin ehkä ensimmäisen kerran oivalsin kuinka suuren rajoitteen materiaalien puute voi asettaa.

Kun puhuttiin mitoista, alkoi keskustelu siitä, että jollakulla kyläläisellä taitaa olla mitta. Kun puhuttiin nauloista, laskettiin kuinka monta tarvittaisiin. Kun puhuttiin karusellin rakentamisesta esimerkiksi rikkoutuneesta auton akselista rakentamalla, sain osakseni naurut. Sellainen aarre vietäisiin metallinkeräykseen!

Vaikka tilanne länsimaissa ei ikinä ole näin tiukka, on resurssit täälläkin rajoittava tekijä. Jos kunnan huoltobudjetti on 10 000€, niin sinä vuonna ei tehdä 20 000€ huoltoja. Ja jos kunnassa on yhden henkilön vastuulla 40 leikkialuetta monen muun asian ohessa, ei häneltä riitä aikaa ihan mihin tahansa leikki- tai liikunta-alueen turvallisuuden parantamishankkeeseen. Tai välinevalmistajan tuotekehityksessä voi olla jonossa 200 tuoteparannusta. Näiden tekeminen vie oman aikansa vaikka kehitysinsinöörejä olisi useampikin.

Artikkeleiden hakemisto