Kirjoittaja: Esa Junttila

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit lukea minun tarinani ja ehkä oppia siitä jotain.

2007, tarkasti ja huolsi 70 leikkialuetta

Yksi käytännön työ, joka auttaa kehittymään leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijana on tietysti tarkastusten tekeminen. Jo pelkästään standardin vaatimuksen soveltaminen käytännön tilanteisiin opettaa aika paljon. Lisäksi oppii näkemään milloin vaatimukset soveltuvat hyvin ja milloin huonosti.

Joskus tarkastaja kokee, että vaatimusten soveltaminen on lähes tai täysin järjetöntä. Tällöin on kaksi vaihtoehtoa. Joko lähtee helpolle tielle, ja soveltaa vaatimusta joka tapauksessa. Tai lähtee haastavammalle polulle ja opettelee riskinarvioinnin.

Vuonna 2007 ei ollut riskinarviointia sellaisena kuin me sen nyt, vuonna 2016, tunnemme. Havaitut puutteet raportoitiin kategorioittain siten, että pään kiinnijuuttuminen oli aina A tason puute, sormen kiinnijuuttuminen B tason ja niin edelleen. Jonkin verran tästä kategorioinnista livettiin, mutta ei niin paljoa, että sitä voisi kutsua varsinaisesti riskinarvioinniksi. Ainakaan taustalla ei ollut systemaattista arviointimenetelmää.

70 leikkialuetta ei kuulosta paljolta, eikä se paljoa olekaan. Ne kaikki olivat kuitenkin alueita, joihin ei ollut aiemmin tehty mitään tarkastuksia ja ne oli asennettu tyypillisesti useita vuosia aiemmin. Jokaisen alueen tarkastaminen oli siis melkoinen työ ja antoi sellaisena hyvän kuvan siitä, miten tuotteet rappeutuvat ja millaisia suunnittelukukkasia alueista löytyy.

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tästä blogisarjasta voit seurata miten puuseppä Torniojokilaaksosta kehittyi reilussa kymmenessä vuodessa kautta Euroopan tunnetuksi leikki- ja liikunta-alueiden turvallisuusasiantuntijaksi.

2006 alkaen toiminut pääturvallisuusasiantuntijana Lappset PlayCare:lle, joka tarkastaa ja huoltaa yli  2000 leikki‐ ja liikunta‐aluetta eripuolilla Suomea

Itse tarkastajan on oltava pätevä, mutta lisäksi raportoinnin on oltava yhtenäistä ja tasapainoista. Alueen omistaja haluaa rehellisen kuvan hallinnoimiensa alueiden tilasta. Yksinkin tarkastustoimintaa tekevällä on haasteita ratkaistavana, mutta jos tarkastajia on kymmenen, pitää heillä olla käytössään täsmälliset ohjeet ja työkalut.

Roolini Lappset PlayCaren toiminnassa oli tukea ja jatkokouluttaa tarkastajia. Peruskoulutuksena Lappset PlayCare käytti Viherympäristöliiton leikkipaikkojen peruskoulutusta, mikä oli tuohon aikaan ainoa saatavilla oleva suomenkielinen koulutus.

Järjestelmää luotaessa alkoi melko pian häiritä riskinarviointi, joka perustui kategoriointiin; kärjistäen sanottuna lähtökohtana oli, että jokainen pään- ja kaulan kiinnijuuttuminen katsottiin vakavaksi puutteeksi kun taas jokainen sormen kiinnijuuttuminen katsottiin hieman vähemmän vakavaksi. Tämän vuoksi joskus tuotteiden turva-alustoja uusittiin vaikka koko tuote oli monivikainen.

Tästä alkoi muotoutua ajatus siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Että riskit pitää arvioida kokonaisuutena eikä muusta välineestä eristettynä mittalukuna tai testinä kuten standardi ohjasi tekemään.

Pian vuoden 2008 standardipäivityksen jälkeen laadin PlayCare tarkastajille ohjeen, missä esiteltiin ensimmäinen versio riskinarvioinnista. Yksinkertaisesti sanottuna ajatuksena oli, että vaikka sormen kiinnijuuttuminen perustilanteessa on B-tason vika, se voi tilanteesta riippuen olla A tai C.

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä 21-osaisessa blogisarjassa kerron omat vaiheeni.

2004 alkaen aktiivisesti osallistunut EN 1176 standardisointiin CEN TC 136 / SC1:ssä ja toiminut  Suomen ryhmän edustajana

Turvastandardien merkitys on kiistaton sillä ne luovat linkin lain asettamien periaatteellisten velvoitteiden ja käytännön välille. Vaikka riskinarviointi on tavallaan pieni irtiotto pitkään jatkuneesta valtasuhteesta, missä standardi on kuningas, ilman standardeja ei voi olla kunnollista riskinarviointia.

Lappset on ollut aina aktiivisesti mukana EN 1176:n kehittämisessä. 2000-luvun alussa siihen tuli pieni paussi, mutta vuonna 2004 jatkettiin minun johdolla. Välinevalmistaja hyötyy standardisoinnissa mukana olemisesta, sillä näin voi hieman vaikuttaa standardin sisältöön mutta mikä ehkä merkittävämpää, tuotekehityksellä on täsmällinen tieto siitä, miksi vaatimukset ovat sellaisia kuin ne ovat. Standardisointiin osallistumisesta hyötyy myös siten, että jo varhain tietää tulevista muutoksista.

Standardin laadintaan kuuluu riskinarviointi; koetetaan ennakoida miten lapset käyttävät välineitä ja tutkitaan antropometrisia taulukoita. Välillä politikoidaan ja tehdään keskinäisiä sopimuksiakin eri tahojen välillä. Standardisoinnissa oppi, että yhteistyötä voi tehdä vaikka olisi eturistiriitoja. Selkään puukottajia halveksitaan joka paikassa, mutta suorasanaista ja teknisesti ajattelevaa arvostetaan. Sopii insinöörille!

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä 21-osaisessa blogisarjassa kerron omat vaiheeni.

2004 alkaen arvioinut yli 1000 leikkialueita koskevaa turvallisuuskysymystä.

Leikki- ja liikunta-alueiden omavalvonnalla on pitkät perinteet niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Lappsetin kaltainen kansainvälistä kauppaa tekevä yritys joutuu vähän väliä perustelemaan omien tuotteidensa turvallisuuteen liittyviä ratkaisuja.

Kun aloin profiloitua turvallisuusasioita hoitavana suunnittelijana, alkoivat myös tuoteturvallisuuteen liittyvät kysymykset löytää aina vain suorempaan minun Inboxiin. Ensimmäiset tarkastusraportit saivat aikaa jotakuinkin paniikin, mutta pikkuhiljaa ymmärrettiin, että kyseessä on ”vain” yksityinen tarkastaja, joka syystä tai toisesta ei näe turvallisuutta sillä tavalla kuin Lappset. Mikä avuksi? Opettaminen.

• Joihinkin maihin riitti kun kertoi, millä perusteella tuote nähtiin riittävän turvallisena. Esimerkiksi Englanti oli tällainen.
• Joihinkin maihin piti perustella asia standardin tulkitsemisen kautta. Esimerkiksi Saksa ja Tanska.
• Samoin tuli opittua kantapään kautta, että vastaus viranomaiselle pitää olla hyvinkin erilainen kuin yksityiselle tarkastajalle tai vahingon kärsineen lapsen vanhemmalle.

Kävi selväksi, että hyvä ja selvä kommunikaatio, ja mielellään henkilökohtainen, on tärkeää minkä tahansa ongelman ratkaisemisessa.

Osa työtä oli sen suunnitteleminen, miten ongelma korjattaisiin siinä tapauksessa, että ongelma oli todellinen. Riittääkö, että korjataan tämä yksi tuote vai tehdäänkö muutos tuotteen designiin vai mennäänkö jopa niin pitkälle, että käydään korjaamassa kaikki vastaavat jo asennetut tuotteetkin?

Artikkeleiden hakemisto

S2P koulutuksiin tulee henkilöitä, jotka haluavat kehittyä leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoiksi. Tässä blogisarjassa kerron vaiheista, jotka ovat edistäneet kehitystäni leikki- ja liikunta-alueiden asiantuntijoista.

2004 – 2008, yksi Viherympäristöliiton Leikkipaikkojen turvakoulutusten pääkouluttajista.

Vielä 10 vuotta sitten turvallisuus miellettiin samaksi kuin standardinmukaisuus. Koulutuksissa käytiin läpi standardien vaatimuksia. Ja kun toden totta käytössä olleissa leikkivälineissä oli standardinvastaisuuksia, ne nousivat valokeilaan esimerkkeinä vaarallisista rakenteista. Mm. tämän vuoksi Lappset halusi olla mukana Viherympäristöliiton jo joitakin vuosia järjestämissä koulutuksissa. Vuonna 2004 tuli minun vuoroni astua luokan eteen ja läpikäydä EN 1176:n osa 1, eli yleiset turvallisuusvaatimukset.

On totta, että minkä opettaa toiselle, oppii itse. Kun asian joutui muotoilemaan luokan edessä ex-tempore esityksenä, sen joutui viimeistään siinä sisäistämään. Jos virhetulkintoja esitti, ne eivät jääneet huomaamatta. Koulutuksia pitäessä oppi valmistautumisen merkityksen kouriintuntuvalla tavalla. Asia pitää ymmärtää, ei vain opetella esittämään.

Kurssilaiset saattoivat tauolla kysyä asiaa, jonka olin mielestäni juuri selittänyt… jossain vaiheessa oivalsin, että laadukas oppimateriaali erottaa jyvät akanoista mitä tulee koulutuksen laatuun. Kuvia ja kaavioita tehdessä asian sisäistää samalla itse. Näitä tulin vielä tarvitsemaan muulloinkin kuin vain koulutuksia pitäessä.

Artikkeleiden hakemisto